En kelvannu taaskaan sairaalaan. Tai no oisin mä veriarvojen puolesta ollu kelpo potilas, mut perjantainen luuydinnäyte oli epäonnistunu. Mä kyllä aavistin tän jo sillon. Se lääkäri sano jotai tyyliin et ehkä saatiin yks solu tai sit ei yhtään. Sanoin et koita vaan uusiks mut ei se sit halunnu. Kuulemma ihan hyvä luunpala saatiin, mut ei sit riitttäny.
Keskiviikkona meen sit taas sairaalaan ja varaudun taas olemaan reikäjuusto. Sanoin et ihan sama paljoks mussa on reikii sen jälkeen ja paljoks särkee suoliluiden harjanteet ja rintalasta, mut koittakaa nyt saada musta vihdoin se näyte. Siis ihan oikeesti. Eiks se niin mee et kolmas kerta toden sanoo? Paitsi leukemian voittamisessa toinen. Se rimmaakin paremmin.
Sain postissa kirjeen meijän lippukunnanjohtajalta. Se oli täynnä kaikkea inside-läppää ja mukana tuli mitali. Kultanen sellanen kiinaihme, missä lukee winner. Ihan paras. Aattelin et sit kun oon terve niin ripustan sen mun kaulaan ja otan kuvan. Nyt vaan kannan sitä messissä. Niin kauan et oon voittanu.
Meinasin kans kuolla tänään. Nälkään. Niin outoa et vaan makaan ja istun päivät pitkät ja silti voi yhtäkkiä iskee aivan jäätävä nälkä. Siis ihan sellanen et oksettaa ja maha on ihan kuopalla. Ja kun se nälkä tulee aina, poikkeuksetta, yhtäkkiä. Sit tarvii jo olla kattilat liedellä tai auto hesen drive-inissä. Paitsi et oon kyllästyny pikaruokaan. No mut kuitenki. Ruokaa on saatava. Heti eikä kohta. Piste.
Nyt kasvattelen pari päivää valkosoluja, et saadaan se näyte keskiviikkona. Peukut ja varpaat pystyyn!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti