Nukuin yli yheksään. Se on pisimpään yli kahteen viikkoon. Sairaalassa pitää aina herätä seiskan maissa. Ja nyt kun oon ollut kotona, niin on pitäny kuitenkin antibiooteille mennä heti aamusta. Herätyskello on siis soinu ahkeraan.
Mun väsymys ja kuvottava olo vaan jatkui koko päivän. En vaan yksinkertasesti jaksanu nousta sohvalta. Nukahtelin koko ajan. Mut ehkä lepo sit on se juttu mitä mun keho kaipaa just nyt. Pitää kerätä voimia perjantaina alkavaan seuraavaan kuuriin.
Muuten ajatukset on jo eilisestä rauhottunut. Ootan innolla tietoa, et sopiiko mun vanhemmat luovuttajiks. Ja niinkun moni on mulle sanonut, voi olla, että rekisteristä löytyy vielä täydellinen luovuttaja. Tässä on vielä niin monta eri vaihtoehtoa käyttämättä. Onneks.
Näin tänään telkkarista sen mainoksen missä on paljon suomalaisia urheilijoita. Ja Mertaranta. Siinä soi taustalla Asteen biisi, missä laulettiin lopuks että "on kaks vaihtoehtoo, voit luovuttaa tai uskoo". Se jotenki herätti yksinkertasuudessaan. Ite päätin et uskon. Uskon siihen et lopulta kaikki kääntyy parhain päin. Niin äiti on aina mulle sanonu.
Hämmennyin myös miten paljon mun blogia on luettu. Siis hyvällä tavalla. Tässähän alkaa olla melkeen julkkis. Paino sanalla melkeen.
Tsemppiä! :3
VastaaPoistaSun asenne on mahtava. Sinä olet huippu. Sinä jos kuka selviät.
VastaaPoistaKiitos, siihen itsekin koitan uskoa!
PoistaLukijamäärä kertoo siitä, että olet tärkeä monille ihmisille - perheellesi, sukulaisillesi, ystäville, kavereille, ystävien vanhemmille, rinnallakulkijoille. Et ole tässä tilanteessa yksin. Me ei osata parantaa sinua, se puoli jääköön asiantuntijoille, mutta me halutaan tukea ja auttaa sinua kaikin tavoin.
VastaaPoistaTotta puhut ja ihanasti sanottu, kiitos!
Poista