Seitsemän hippua

Tänään oli se luuydinnäyte. Päätin et otan tällä kertaa vaan puolet siitä rauhottavasta minkä oon yleensä ottanu kokonaan. Ettei ois niin pöllähtäny olo koko iltaa. Ja voin sanoo et hyvä päätös oli. Seuraavaks voin ehkä vähentää vieläkin annosta. En haluu olla mikään huumeveikko.

Ite näyte meni, hmm no aika hyvin. Saatiin kokoon seittemän sellasta hippua. Mitälie onkaan oikeelta nimeltään. Eikä oikeestaan tuntunu missään vaiheessa. Siis kipua. Tai no vähän mut en mä siitä ees sanonu. Sain kans nähä nää kuuluisat hiput mitä metsästettiin aika huolella mun alaselästä. Aika säälittävän näkösiä pieniä verikökköjä. Musta on mielenkiintosta nähä kaikki mitä musta imetään tai kaivellaan. Kaikki ei kuulemma pysty kattomaan. No, kullakin kammonsa.

Sit pääsinkin taas esitteleen mun pyörtymistaitoja. Suunnitelma oli siis mennä kävellen osastolle sen lääkärin kanssa joka mun selkää kaiveli. No ihan hyvä oli plan, mut kuinka ollakkaan meikältä meinas taju lähtee jo ennen ekaa hissiä. Lösähdin siihen samaan tuoliin mihin viimekskin kun meinasin tuolla pyörtyy. Ei sovi toi paikka mulle. Kuulo lähti melkeen kokonaan, tuntu et ois ollu veden alla. Ja näkökenttä vilisi kaikenmaailman tähtiä. Ja tuli semmonen hiki et ees iskä ei saa sitä aikaseks chilejä syömällä. Lääkäri tilas mulle pyörätuolikuljetuksen. Ihan vaan varoiks. Ja hyvä et tilas.

No tän esityksen osa kaks tapahtuki sit omalla osastolla. Olin hetken istuskellu siinä nojatuolissa päivähuoneessa ja tuli mieleen et en oo nähny tän päivän labroja. Lähin siitä sit kävelee kansliaan kysyyn niitä. Virhe. Virhe. Virhe. Ehin just kertoo asian ku alko taas mennä jalat alta. Kysäsin sit vaan nopeesti et voinks mennä makaa sellaselle extrasängylle ja samalla kellahdin siihen selviytymään. Ei tsiisus. Kunnon show taas. Sit vaa pohdin et miten feikkaan et on ok olo et pääsen kotii.

Veriarvot oli taas laskenu ja leukkarit jonkun verranki. Olin aika varma et ei taaskaan aloteta hoitoo mut nyt lääkäri oli sitä mieltä et huomenna startataaan. Jes. Vihdoin.

Keskusteltiin muuten yhen hoitajan kans kaikista näytteistä sanoin et must luuydinnäyte on ihan kiva. Se ihmetteli. Kuulemma tän osaston eniten inhottu toimenpide. Ois halunnu nauhalle mun kommentin. Harmi, ei ollu nauhuria siinä.

Edit: lääkäri soitti. Ne oli kolmen lääkärin kanssa pohtinu et alotetaanko sittenkään hoitoa kun luuydin oli vasta toipumassa. Lupasivat miettiä huomenna isommalla porukalla uusiks.

Nyt saitte elävän esimerkin ja todisteen siitä, että mun suunnitelmat vaihtuu ihan koko ajan. Hetken luulet jotain ja sit samantien vaihtuukin suunnitelma. On tää kans yhtä säätämistä. Veriarvojen ja näytteiden kanssa pelaamista.