Arvatkaa missä

Tää on pieni paikka. Jääkaappi on aika tyhjä. Vielä on siistiä. Nojatuoli tuoksuu uudelta. Naapurista kuuluu koiran ääniä. Niin. Arvatkaa, missä oon? No mun omassa kodissa! Aah mitä luksusta.

Tänään tuli vaan sellanen olo et se on morjes. En jaksa enää vaihdella sohvaa millä makaan. Äiti, iskä, äiti, iskä. Halusin omaan kotiin ja omaan rauhaan. Mun oman elämän takasin. Ees hetkeks. Ees vähän vajaana. Mut kumminkin. Ja sit mä päätin et tuun kotiin. Kun olo on kerran aika jees. Tai ainakin sen verran jees et pärjään täällä hyvin. Ja niin mä tulin. Ja täällä mä nyt oon. Tekis mieli sanoa viel et tänne mä jään, mut ainakin siirron ajaks täytyy palata sairaalaan.

Kävin kanssa mun superhyvän ystävän luona. Tehtiin tortilloja ja tuhottiin 1,5 litraa limpparia. Onneks oon lihiksellä. Oli ihanaa jutskailla ja nauraa niin et tuli posket kipeeks. Niin ja purkaa turhautumista. Onneks on ystäviä.

Huomenna hoidan mun partiohommat, mut tänään nautin tästä hetkestä, täydellisyyttä hipovasta hetkestä.