Mietin aamulla et vitsi, ompa mulla vähän aamulääkkeitä tänään! Sit hetken ku olin siinä tyytyväisenä ollu, niin tajusin et se johtuu vaan siitä etten oo muistanu hakee lisää. Lähinkin siitä sit aika rivakasti apteekkiin.
Arvatkaa muuten mitä tapahtu kun kävin apteekissa. Meni reissu melkeen putkeen. Siihen asti oli kaikki hyvin et aloin maksaa. Olin muistanu lääkkeen nimen oikein ja kaikkee, mut sit ihan loppusuoralla mokasin. Tai no mokasin ja mokasin, mit tää hauska juttu oli vissiin käyny jo eilen kauppakassissa. Mun lompakon välistä löyty meinaan sellanen puolen kämmenen kokonen nahistunu salaatinlehti. Koitin sitä sit äkkiä deletoida näkyvistä, mut mihin tollasen sit nopeesti piilottaa. Ei mihinkään. Siinä sit vaan tyynesti maksoin, kun farmaseutti katteli sitä salaattia kummallisella ilmeellä.
Turkurastitkin oli tänään. Nyt kun oon jonkun verran liikuskellu joka päivä, niin päätin mennä kolmen kilsan radan. Keli oli upee ja maastokin ihan mukiinmenevä. Mut mun suunnistuskerrasta täydellisen teki se, että pystyin hölkkäämään alamäissä ja osittain tasasella. Ei se sellaselta luonnolliselta tunnu, mut pikkuhiljaa. Parempi ottaa ees vähän tuntumaa kun ei ollenkaan. Hölkän seurauksena mulle tuli kyllä karsee hiki ja kun sitä hikoilua ei niin hyvällä osastolla katota, niin menin sit pelkällä T-paidalla loppumatkan. Takki oli vaan viittana vyötäröllä. Tuli ihan kesäfiilis!
Illalla tehtiin vielä suunnistuskavereiden kanssa vietnamilaisia kesärullia. Tuli ihan älyttömän hyviä, suosittelen! Täytyy varmaan lisätä uus lempiruoka listaan. Tai ei varmaan, vaan täytyy.
Ja huomenna taas metsään, jee!
Ps. Hammaslääkärissä oli kaikki kunnossa, mut todettiin siltä osin valmiiksi kantasolusiirtoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti