Tää päivä on kulunut melko samalla kaavalla kun eilinen. Samat lääkkeet samaan aikaan ja melko lailla samat aktiviteetit myös. Huomenna tuleekin sitten taas uusia lääkkeitä kehiin. Saa nähdä millanen olo niistä sitten tulee. Nää kolme ekaa päivää kun on kulunu niin kivuttomasti. Kaikin puolin.
Aamulla selvis muuten mistä mun lyhyehköt yöunet, kirkkaan punaset kasvot ja jäätävä nälkä johtuu. Kortisonihan se syypää on. En vaan vielä eilen tiennyt että saan sitä. Tai ois mun varmaan pitäny tietää, mut jotenki menny taas toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. As usual.
Lääkärin luvalla saan nyt ainakin viikonlopun ulkoilla maskin ja hanskojen kanssa. Tietty voinnin mukaan. Mut tähän mennessä on ollu niin hyvä olo, et oon ollu joka päivä ulkona kävelylenkillä ja sit illalla vielä kierrelly sairaalaa ympäri. Ihanaa kun on vielä hyvä olo, eikä oo sidottuna sänkyyn. Oon kyllä ihan super kiitollinen näistä kolmesta hyvästä päivästä, kun liike tuntuu hyvältä ja ruoka maistuu. Eikä viiden litran nesteytyskään oo tuntunu ylitsepääsemättömältä.
En uskaltanu etukäteen toivoa yhtään hyvää päivää tältä siirtoajalta, joten nyt oon jo ylittäny omat odotukseni. Ihanaa.
Päivän mittaan oon myös ravannu suihkussa ja purskutellu niitä suulääkkeitä. Ja seurannu Tiomilaa. Siis sellasta isoa, melkeen Jukolan viestin kokoluokkaa olevaa suurviestiä, joka on tänä viikonloppuna jossain Göteborgin lähettyvillä Ruotsin puolella. On se livestream vaan huippu juttu, vaikka vähäsen maksaakin. Onpahan yölläkin sitten kattomista, kun miesten viesti tulee!
Eli hyvin menee, mutta menköön :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti