Päivä 20

En oo varma pitäiskö mun vaihtaa jo otsikoita muiks kun numeroiks. Enhän mä tavallaan enää siirrossa oo. Ton rakkovaivan takia vaan kirjoilla osastolla.

Tää päivä on menny ehkä hitusen kivuttomammin kun eilinen. Tai eilisilta lähinnä. Mut muuten on aika karsee olo. Päässä heittää, ruoka ei maistu, tärisyttää ja on huono olo. Lisäks mun rakko on ihan loppu. Pidätyskykyä riittää ehkä kymmeneks sekunniks jos sitäkään. Oon silti ollu kotona. Aattelin et pitää totuttautua kotiin, mut en oo varma kuin hyvin tää tälleen yksin sujuu. Tänäänkin äiti heitti mut tänne ja hettää vielä sairaalaankin. En taida tällasen olon kanssa jaksaa tai uskaltaa kävellä.

Pelästyin tänään ihan tosissaan, kun mulle sanottiin et mut siirretään kahen hengen huoneeseeen. Mä, joka ravaan vessassa harva se minuutti ja itken ja huudan siellä, kun polttaa ja kirvelee niin paljon. Sanoin äitille et siinä vaiheessa se saa tuoda mut kotiin. Et on oma vessa ja oma rauha. Luojan kiitos mua ei kuitenkaan vielä siirretty mihinkään. Mut kauhulla ootan huomista.

Henkisesti on ollu rankkaa kun on huono olo. Oon itkeny tänään piiitkästä aikaa. Tuntuu niin toivottomalta. Luulin et oisin hyvässä jamassa siirrosta lähtiessä mut totuus on näköjään toinen. Mun kaikki naisellisuus ja itsenäisyys on kadonnu, kun ei oo hiuksia, en pärjää yksin ja rakkokin oikuttelee. Lisäks oon vaan niin rättiväsynyt et voisin nukkua vaan kaikki päivät.

Parempaa oloa odotellessa.