Päivä 5

Kyllä sekin sanonta vaan paikkaansa pitää et myrskyn jälkeen on poutasää. Olo on tänään meinaan ollu superhyvä. Ainakin eiliseen verrattuna. Eikä se nyt eilen niiiin paha ollu, mut aika kurja kumminkin.

Koko yön sain taas juosta vessassa, mut tällä kertaa ihan hyvän asian puolesta. Nesteet meinaan läks ja olo helpotti huimasti. Sinne hävis yön aikana kolme kiloo. Aika paljon. Ei hoitajakaan meinannu uskoo korviaan. Todistin meinaan oven läpi kahen hoitsun välistä keskustelua joka meni suunnilleen näin: Paljon se paino oli? 56.6 kiloo. Eiku paino? Nii se. Eikun PAINO? 117/64. Ei paineet ku se mikä vaa'asta näkyy. No 56.6 kiloo. Aijaa, voiko olla.. no kai se sit on. En ois uskonu.

Sain myös vihdoin imodiumia tohon mun vatsaan. En tiä miksen aiemmin saanu, mut nyt on tehonnu ainakin kiitettävästi. Antibiootitkin alotettiin kun crp eli tulehdusarvo on vähän koholla. Saas nähä, mikä virus tai bakteeri tän päivän veriviljelyistä tai virtsanäytteestä selviää syylliseks sen nousuun. Suu on kans alkanu kuivua ihan tosissaan. Limakalvot on ihan vaaleet ja kieli tuntuu halkeevan. Nyt pitää vaan purskutella ahkerasti noita suuvesiä.

Tällä hetkellä olo niin hyvä et tää eristys alkaa tuntuu vähän ahdistavalta. Haluisin ulos tästä huoneesta ja kävelemään. Onneks huomenna loppuu sentään toi suojalääketiputus, niin pääsee tippatelineestä eroon. Edistystä sekin. Plus lääkäri sano että sen bakteerin, jonka takia oon kosketuseristyksissä, niin tuloksista 3/4 on ollu negatiivisia ja yhtä ei oo vielä vastattu. Jos sekin on negatiivinen, eikä tän päivän veriviljelyssä löydy mitään uutta, niin eristys puretaan, jihaa!

Tänään lääkäri heitti kans et "tän viikon ku selviit, ens viikon kuntoudut ja sit voidaankin miettii kotiinpääsyä". Aika rohkasevaa vaiks kaikki onkin loppupeleissä kiinni veriarvoista. Hyvillä mielin kohti tulevaa siis!