Päivä 9

Tästä aamukoomasta alkaa näköjään muodostua jo tapa. Musta tuntuu et herään kunnolla vasta joskus kolmen-neljän nurkilla iltapäivällä, kun pääsen eroon noista nestetiputuksista. Heti kun letkut irtoo ja pääsen kävelemään niin sitä jotenkin piristyy. Väsymys katoo ja olosta tulee virkee. Koko aamupäivän yleensä vaan loikoilen sängyssä ja torkun. Mut syytän siitä tosiaan sitä, että oon kiinni tippatelineesä. Sen raahaaminen ei kuulu mun suosikkipuuhiin.

Mulla on ollu kurkku jo pari päivää vähän kipee, mut oon luullu et se on vaan kuiva ja siks tuntuu siltä, että olis pala kurkussa. Tänään yks hoitaja kuitenki sano, että siellä voi olla myös sieni. Hyi, en oo varma haluunko kuvitella mitään tattikasvustoa mun kurkkuun. Toki tollanen sienen muodostuminen on tällasena matalasolusena aikalailla normaalia. Mut kuulostaa silti vähän ällöltä. Näytän sitä huomenna lääkärille, niin katotaan mitä tehdään.

Maksa-arvo oli laskenut, vaikka tällä kertaa otin jopa lääkkeet. Yks ilta siis nukahdin ennen kun muistin ottaa sen maksaan vaikuttavan lääkkeen, hupsista. No virheistä kuitenkin oppii ja jatkossa oon superhuolellinen, että muistan napata jokasen pillerin mitä mulle tuodaan.

Kävelylenkillä tutustuin uuteen paikkaan, A-sairaalaan vievään käytävään. Siellä oli toinen hyvä mäki. Siis ton T- ja U-sairaalan välillä olevan lisäks. Ihan mahtavat kuntoutumispuitteet täällä kyllä on. Ja vielä sisätiloissa. Harvalle tulee varmaan mieleen, että sairaalassa pääsis kävelemään mäessä. Tai en mä ainakaan sitä etukäteen osannu ajatella. Mut kyllä vaan pääsee. Vinkkinä jos joku meijän osaston potilas tätä lukee.

Oisin ihan valmis kyllä kotiin. Mut ehkä pitää kumminkin ootella, että puolustuskykyy olis ees pikkiriikkisen. Aattelin kyllä huomenna alkaa pehmittää lääkäreitä sille, et pääsisin perjantaina kotiin. Ja perjantain valitsin siks, et lauantaina on mun nimpparit ja sillon pitäis alkaa ilman lämmetä. Täydellinen kotiutumispäivä. Toki tiedostan ettei mua vaan voi päästää pois ennen kun on neutrofiilit yli tietyn tason ja vointi muutenkin hyvä. Ja ne ei riipu siitä, millanen sää on ulkona tai kenen nimpparit on tai ei oo. Mut aina saa toivoo!