Yöllä en käyny kun kerran vessassa. Toisaalta tosi jees, toisaalta ei niin jees. Hyvää oli se, että sain nukuttua lähes katkeemattomat yöunet. Huonoa oli se, et matikkapää petti. Oon siis öisin tehny niin, että joku 3-4 kertaa luotan näihin tenan fancyihin pantseihin, mut sit vääntäydyn vessaan asti ja otan uudet pöksyt. Ihan vaan sen takia, että sais vessassa ramppaamista harvennettua. No, viimeyönä ei sit laskupää pysyny ihan messissä ja lopputuloksena havahduin puol kolmen aikaa ekan kerran siihen, etten oo enää laskuissa mukana. Nousin ylös ja tsekkasin tilanteen. Läpi. Läpi patjaan asti. Eka kerta ku saan kiittää luojaa näistä kumipatjoista. Ja hävetä silmät päästä. Onneks mulla oli kaapissa pikkupyyhkeitä. Laitoin niitä sit joka lakanakerroksen väliin ja aattelin palata aamulla asiaan.
Tänään on ollu aika kivutonta lukuunottamatta iltaa. Joskus kolmen maissa testasin sitä nenään sunutettavaa kipulääkettä mistä ei ollu mitään hyötyä. Sit kun oottelin sen tehoa, niin kipu ylty sen verran kovaks etten oo saanu sitä vieläkään oxynormeilla taltutettua. Lisäks rakko supistelee koko ajan ja pidätyskyky (jos sitä hyvällä tuurilla on) niin on luokkaa puol desiä. Tuntuu oudolta, että joskus pystyn vielä olemaan helposit esimerkiks neljä tuntia käymättä vessassa, kun nyt maksimi on ehkä kakskyt minsaa. Rajottaa elämää yllättävänkin paljon.
Oon kans miettiny et oonko menettäny mun vähätkin järjen hivenet, kun kirjotan jotain virtsa-analyysejä tänne päivittäin ja nolaan itteni näillä kertomuksilla (moi vaan tulevat työnantajat). Mut sit oon miettiny et jos tästä on jollekkin apua, joka tulee tulevaisuudessa kärsimään samasta vaivasta siirron jälkeen tai kärsii tällä hetkellä tästä, niin tää on kannattavaa. Ite ainakin kaipaisin jotain konkreettista "selviytymistarinaa" tai vertaistukea, vaikkei tää mitään esimerkiks leukemiaan tai moneen muuhun sairauteen verrattuna ookkaan. Ei tähän voi kuolla. Ja tää paranee. Mut kiusallinen ja kivulias tää silti on. En osannu kuvitellakkaan ennen ku ite koin.
PS. Eka kortti lukijalta vastaanotettu, kiitos siitä <3
Voimia kovasti oon ollut psykalla 5.5 vuotta yhteen menoon .sairastan skitsofreniaa enkä ole koko hoidon aikana päässyt lomille.
VastaaPoistaOot
Vahva nainen❤️
Kiitos, tsemppiä sinnekin suuntaan!
PoistaNo hei, noloa??? Kaikkihan me vessassa käydään, työnantajatkin. Tän sun blogisi perusteella susta voi saada ainoastaan sen käsityksen, että olet psyykkisesti vahva ihminen, joka on sinut itsensä kanssa. Ihme työnantaja, jos voisi päätyä negatiivisiin ajatuksiin blogiasi luettuasi!
VastaaPoistaNiinhän se on. Kaikki ei vaan kirjota siitä julkisesti. Mut tällä hetkellä tuntuu hyvältä et tänkin postauksen oon kirjottanut :)
Poista