Rauhaksiin

Tää päivä on menny makoillessa. Tai no kävin mä postilaatikolla kaks kertaa. Ja keittiössä. Ja vessassa. Saatiin myös kaikki Kelan tuet haettua. Sairauspäiväraha, asumistuki, vammaistuki ja mitä näitä nyt on. Kyllä voin vaan sanoa et Suomi on hieno maa asua sillon kun sun kohdalle ei osukkaan se lottovoitto, vaan jotain vähän kurjempaa. Oon kyllä jo viime leukemiasta asti maksanu veroja erittäin mielelläni, mut nyt taas saan yhen syyn maksaa niitä tulevaisuudessa vielä mielummin!

Oikeesti, ei mulla olis taloudellisesti varaa sairastaa ilman näitä kaikkia tukia ja Kelan korvaamia lääkkeitä. Yks sellanen ruisku minkä tähtään noihin valkosiin vatsalihaksiin joka ilta, niin maksaa abauttiarallaa 25€/kpl. Ilman kelan tukea siis. Miettikää, yks ruisku.  Ja tää on siis vaan yks niistä sadoista lääkkeistä mitä tuun saamaan. En ees uskalla kuvitella mitä ne solunsalpaajat maksaa. Huh.

Tuntu myös hassulta kirjotella sinne hakemuksiin mun arjesta. Missä tarvitset apua kotona? No ihan kuulkaa kaikessa. Kun pitkään seisoskelu ei tuu kuuloonkaan ja istuminenkin hengästyttää, niin eipä siinä sit paljon asioita jää, joita uskaltaisin tai voisin ite tehdä. Onneks tää on väliaikasta. Lupaan korvata tän kaiken sit kun mun vanhemmat on hampaattomia ja haluu, että pureskelen niille ruoatkin valmiiksi. Ihan varmasti. Harmi vaan kun tähän asti en oo voinu paljoakaan antaa takasin.

Päivän postiivisiin voisin laskea myös sen, että tiedän nyt mistä se huono olo ainakin osittain johtuu. Syypää on meinaan mun olematon nälkä. En tunne et on nälkä ennen ku jo kuvottaa ja maha on ihan kuopalla. Pitää kellosta tsiigailla. Mut onneks nyt menee sitä ruokaa jo paremmin alas. Tai no jos kebab, nakit ja ranskikset lasketaan ruoaksi, heh. Heipparallaa terveellinen syöminen ja urheilijan ruokavalio. Nähään sitte ku oon terve!

Loppuillaksi napapiirin sankarien pariin!