Suussa maistuu kamalalta

Päivän cocktail oli punanen. Hyi tsiisus minkä väristä. Ajatuskin oksettaa. Puhumattakaan näkemisestä. Koitin vältellä katsekontaktia tippaletkuun kaikin mahollisin tavoin sen tiputuksen ajan. 

Tänään vaihdettiin kans supiksen kalvo. Se haisee taas aivan kamalalta. Tai ei se haise oikeestaan miltään.  Itseasiassa se haisee steriililtä, liian puhtaalta. Ja se se pahin juttu onkin. Aina kun se vaihdetaan niin muutamaan ekaan päivään ei kannata kovin syvään hengitellä.

Muistin taas et kortisoni on aika pirullinen. Se saa koko suun maistumaan ihan kuralta. Mut parempi olla valittamatta. Se on pikkujuttu, ja kaiken lisäks kortisoni on kuulemma yks tehokkaimmista syöpälääkkeistä. Et jos tää maku mut pelastaa, niin maistukoot vaikka kaatopaikalta. Paras keino tähän mennessä on ollu imeskeltävät karkit. Niillä se maku lähtee hetkeks pois. En kyllä ehkä ees uskalla aatella mun hampaitten kuntoa ja sitä sokerikoukkua minkä tässä ittelleni kehitän. No se on sit sen ajan murhe se.

Tekis mieli taputtaa itteä selkään. Kerrankin olin meinaan järkevä, kun makasin eilisen. Tai sitten mulla oli hyvä tuuri. Se kurkkukipu ei ollu nostanu tulehdusarvoa yhtään. Tosin muotoa se on muuttanu nuhaks. Lämpöäkään ei enää oo. Kop kop kop. Oli siis veriarvot ihan huippuluokkaa. Paitsi hb. Se vaan jaksaa keikutella alle ysissäkympissä. Mut elättelen toivetta et se sieltä hilautuis ylöspäin kun punasolutuotanto on lääkärin mukaan tällä hetkellä nelinkertasta normaaliin verrattuna. Ei huono.

Seuraava pottu sytoja lauantaina. Huomenna saa taas palautua tästä päivästä.