Sinisillä laitteilla

Heräsin tänään kietoutuneen tohon lääkeletkuun. Menin illalla nukkumaan mahalleen, jollon se letku oli mun vatsan alla. Olin sit ilmeisesti yöllä kääntyny siitä ensin selälleen ja sitten vielä mahalleen. Niin, että letku oli puoltoista kertaa mun ympäri. Hiukkasen funtsin et kuka mut on sitonu ja mihin ku heräsin.

Aamupäivällä annoin sen skypehaastattelun Demiin. Lehden kesäkuun numerossa tulee olemaan juttua meikäläisestä. Tervemenoa ostamaan Demi sillon siis jos mun vuodatukset kiinnostaa!

Tyksistäkin soiteltiin. Ei ollu olkapäässä mitään. Niin, mähän sanoin. Kyllä mä nyt tunnen jos paitaa pois ottaessa joku vaan loksahtaa kohdalleen ja käsi toimii ku unelma. Ei sitä sillon tartte enää ihmetellä. Ois tehny mieli sanoo sellasella voittajaäänellä et "I told you yesterday", mut tyydyin olemaan tyytyväinen siihen et sekin probleema on nyt ohi. 

Iltapäiväks olin suunnitellu itelleni ohjelmanumeron. Kävelyn kupittaan sinisille laitteille ja takas. Ja tietenki pientä lihaskuntoa paikanpäällä. Oon aina miettiny et mikä vika niissä ulkokuntosalejen laitteissa on kun ei mikään tunnu missään. Et missä ne vastukset oikeen on. Tänään mä kuitenkin kiitin luojaa ja laitteiden valmistajaa siitä et niissä ei ollu yhtään enempää vastusta. Just sopivan rankkaa touhua kun teki muutaman sarjan. Voin kyllä tosi lämpimästi suositella sellaselle, jonka peruskunto on jostain syystä laskenu. Lisäks ne on ulkona, et vaikka ois infektioaltis, niin sinne voi mennä. Eikä niissä oikeestaan koskaan oo ketään muuta. Ihan rauhassa saa polvet tutista ja kädet täristä. Syöpäsairaan urheiluhullun unelma sanoisin.

Illalla vielä tiedossa Sohvaperunat. Niin tyhmä ohjelma et se on jo hauska. Suosittelen kattomaan. Onhan se jonkun palkinnonkin saanu.