Aattelin nyt tästä lähtien otsikoida nää mun kantasolusiirron, aka uuden elämän alun, jälkeiset päivät niinkin omaperäsesti kun numeroimalla. Mä jotenkin aavistan et saatan palata näihin teksteihin tulevaisuudessa muutamankin kerran, niin on sitten kätsy vaan klikata päivän fiilikset auki oikeen numeron kohalta.
Tai katotaan nyt kauanko tätä otsikointityyliä jaksan, ei musta ikinä kuitenkaan tiedä, haha.
Eilen tosiaan vielä illalla juhlistettiin iskän puolen porukoiden kanssa mun toista synttäriä kakun merkeissä. Ja olikin muuten erittäin maukas kakku, vaiks mä en yleisesti niin valkosuklaasta ja limestä pidäkkään. Mut toi oli kyllä onnistunu veto.
Nyt musta tuntuu et kannattaa antaakin varotus niille, jotka ei haluu lukee vessajuttuja: kandee skipata seuraavat kaks kappaletta suosiolla!
Tosiaan, yö menikin suurimmaks osaks valveilla, johtuen mun mahasta. Jo eilen oli ollu vatsa koko päivän löysällä ja yöllä se sitten piteli mua hereillä. Kotona jotain tärkeetä tenttipäivää ennen olis ehkä häirinnyt se, et keskellä yötä saa istua pöntöllä joku kolme tuntia. Ei siis putkeen, mut you know what I mean. Tosiaan, eipä se täällä juurikaan mua häirinny. Pääsinpähän Candy Crushissa vihdoin muutaman tason eteenpäin ja luin läjän naistenlehtiä. Mitä sitä muutakaan yöllä? Varsinaisesti aloin nukkua puol seiskalta aamulla, ja varttia vaille kasi heräsinkin sit siihen et joku hoitaja kailotti pirteenä huomenia aamulääkkeiden kanssa. Nice. Toki mä jossain välissä torkuin, kun ehdin nähdä jotain käsittämättömiä uniakin.
Aamupäivällä sit varmistu muun muassa yön perusteella se, että mulla on jonkun bakteerin aiheuttama antibioottiripuli. Tai onhan sitä epäilty, mut nyt se on kyllä ihan varmaa. Eristyskin on sen takia on ollu päällä jo pari päivää, ja hoitava lääkekin on mun lääkelistalla. Tehoa ootellessa siis.
Tänään on kyllä kaikesta vessaramppaamisesta huolimatta ollu aika kiva päivä. Oon saanu tänne nyt sen kuntopyörän ja poljinkin sitä pariin otteeseen tossa. Yhteensä ehkä reilut puol tuntia. Lisäks tein vähän kuntopiiriä tolla stepperillä ja käsipainoilla. Vaiks eihän tää nyt ihan oikeelta treeniltä tunnu, niin kiva fiilis siitä jäi kun ties vähän tehneensä jotain. Kannattaa meinaan takoa niin kauan kun rauta on kuumaa. Maanantaina alkaakin sitten ne syklofosfamiditiputukset ja niiden aiheuttamaa oloa ei voi kun arvailla.
Onnea on ollu myös se, että totaalijuomiset on nyt nää pari päivää vaan kolme litraa. Ei ahdista niin paljon, kun tietää et saa todennäkösesti ne juotua aika helpolla. Miten voikin tollanen juttu henkisesti vaikuttaa niin paljon? Varsinkin kun kyllä täällä saa nesteitä suoraan suoneenkin jos siltä tuntuu ettei juoma vaan uppoo.
Tästä päivästä on tehny hyvän myös äitin tuoma ruoka, jota oon syöny koko päivän. Säästyin joltain juuresmestarin sianpääpadalta, mitä olis ollu lounaalla. Huh. Päivällinen olis varmasti ollukkin ihan ok, mut kyllä silti aina omat ruoat voiton vie, jos niitä on vaan jäljellä. Tuli itseasiassa melkeen masterchef-olo, kun sekottelin ketsuppia ja tonnikalaa pastaan.
Hyvän päivän illan kruunaa vielä suunnistuksen huippuliiga. Se olis tullu aiemmin päivällä jo suorana, mut halusin säästää herkkupalan iltaan. Eli nyt ei muuta kun areena auki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti