Nyt on jo päivät sekasin

No niin, elämä alkaa vähitellen voittaa taas. Toki jotain pieniä ongelmia on, mutta viime postauksesta on tultu paljon eteenpäin.

Nesteet on saatu hyvin liikkeelle. Joku kaheksan kiloa pelkkää nestettä mahasta lähtenyt noilla nesteenpoistajilla, mitä mulla on menny tähän päivään asti ihan jatkuvana infuusiona. Tänään siis ekaa kertaa nesteenpoistajaa menee muutaman kerran päivässä ruiskulla. Että ei jatkuvasti. Olo on niiden avulla keventynyt ja helpottunut paljon. Ei tunnu enää siltä, etten selviä.

Maksan tilannekin on tosi paljon parempi. Arvot alkaa olla lähellä viiterajoja, ellei jopa niiden sisällä. Se meinaa siis myös sitä, ettei sieltä maksan verisuonista tihku nestettä vatsaonteloon tai muihin vääriin paikkoihin, mikä on tietenkin huippujuttu.

Proteiininpuutoskin on selätetty. Tai maksasta sekin suurimmaks osaks kai johtu, ja siitä etten tossa muutaman päivään oikeen saanu mitään alas. Nyt onneks jo ruoka maistuu ja on ihan nälkäkin. Positiivista sekin.

Niitä kudosvaurioita korjaavia soluja oon nyt saanut neljä kertaa. Vaikutuksista en oo ihan varma, mutta varmasti niistäkin on ollu apua kaikkien näiden ongelmien kanssa. Virtsarakkoon vielä kun ne antais sen viimesen parantavan silauksen, niin olis ihan mahtavaa.

Katetri laitettiin muistaakseni viime viikon perjantaina. Se toisaalta helpotti oloa, mutta tais hiertää myös tota rakkoa tai virtsaputkea niin, ettei ne virtsaamiskivut oo vieläkään ohi ja aina välillä tulee verta. Lisäks pidätyskyky on aika heikko, mutta kaikki aikanaan. Pitää antaa sillekin aikaa toipua ja harjotella taas pidättämään. Ja opetella, miltä tuntuu tarpeeks täysi rakko. Mutta vähitellen. Tänään on vasta kuitenkin eka ilta ilman katetria viikkoon ja sitä ennen rakko oli tosi kipeä, ettei ihme jos toipuminen vie hetken. Ainakaan katetri ei koko ajan hankaa, mikä tuntuu tietenkin loistavalta.

Pari päivää oon pyörätuolilla päässyt ulos ja tänään jopa ite käveltiin äitin kanssa tohon puistoon penkille istumaan. Täytyy vaan kattoo ettei rasita parin viikon liikkumattomuuden jälkeen itteään liikaa heti. Fyssarikin sano, että vähän kerrallaan ja vaikka pari kertaa päivässä. Kyllä se kunto sieltä sitten taas nousee. Nyt vaan keskitän kaiken toivon rakon paranemiseen, sytomegaloviruksen kunnolliseen laskuun ja maksan hyvänä pysymiseen.

Olikohan muuta? En tiedä ja muista, mutta sen sanon että olo on jo paljon helpompi. Eikun ainiin! Jollekin psykologille tai sellaselle pyysin päästä juttelemaan. Selvittäis varmasti myös omia ajatuksia, vaikkei ne enää niin sekasin olekaan kun tässä vähän aikaa sitten.