(Penkki)urheilua

Kurkku on vähän karhee, yskittää  ja ääni painuksissa. Onneks ei oo lämpöö ja olo on muutenkin hyvä. Täytyy nyt vaan vähän tsekkailla tätä ettei mee pahemmaks. Mut eiks se niin mee et yks kevätflussa kuuluu aina sairastaa?

Eilen mä urheilin ja penkkiurheilin. Olin meinaan tossa Vartiovuorenmäellä kattomassa yhtä sprinttisuunnistuskisaa ja moikkaamassa kavereita. Nyt kun kausi alkaa, niin meen kyllä kattoon niin monia kisoja kun vaan on mahollista. Oli se seuraaminenki sen verran mukavaa touhua. Paitsi että sen mäen ylös-alas ravaaminen oli aika rankkaa. Olin tainnu päivällä tehä muutaman kyykyn liikaa kun reidet poltteli siihen malliin.

Tein eilen myös mun perinteiset. Eli nukahdin matolle. Siis tein sitä aina ennen sairastumista. En tiä miks siinä matolla on niin hyvä olla. Vieressä ois kuitenki sänky ja nojatuoli. Mut ei. Mä meen matolle. Siinä vaiheessa kun alko väsyttää niin olin viel tuolilla ja sit varta vasten siirryin siihen lattialle. Niinku miksi?

Tänään alko myös Turkurastikausi. Eli siis kuntosuunnistus. Käpsyttelin  kahen kilsan radan. Meni aika paljon nopeempaa kun viime lauantaina. Tosin maasto oli todella paljon tasasempaa. Nautin kyllä niin paljon siitä et pääsee metsään kartan ja kompassin kanssa. Siinä saa vaan keskittyä olennaiseen eli suunnistamiseen. Ei tarvii paljon muuta aatella. Kunhan jalkoihin muistaa kattella ettei lennä rähmälleen maahan.

Ja hei! Nykyään kävelen jo portaat mun kämppään niinku mun vanhoihin tapoihin kuuluu. Alkuvuoden jouduin aina käyttään hissiä. Nyt meen sillä vaan jos on lisäpainoa kauppakasseista tai muusta. Voitto se on pienikin voitto.