Iskän solut on nyt kerätty. Saatiin kerralla tarpeeks haaviin, niin ei tarvii huomenna enää jatkaa sit niissä merkeissä. Hyviä soluja varmaan tulossa, ja paljon! Niin mä uskon. Ja ehkä jopa tiedän.
Huomenna voidaankin sit keskittyä niitten huippusolujen siirtämiseen. Tuun ilmeisesti saamaan ne aamupäivän aikana. Sen tarkemmasta ajankohdasta ei ees mulla oo tietoa. Ja täällähän mä oon, valmiina odottamassa. Sen kun vaan liitetään piuhat kiinni.
Ei se solujen saaminen itessään tunnu mitenkään pelottavalta, mut on se jotenkin sellanen hetki kumminkin, et oon tässä tänään meinannu muutaman kerran yksikseni herkistellä. Parit kyyneleet tirauttaa. En sit tiiä mikä siinä on. Nyt kun ei hormonikiertoakaan tästä olosta voi syyttää. Ei mulla niin kun oo mikään huonosti, mut ei toisaalta hyvinkään. Hah, vaikee selittää. On se ihmisen pää ja sen sisällä olevat ajatukset vaan kummallisia.
Ehkä mä vaan nyt just sisäistin et on tää oikeesti vaan uus rajapyykki mun reilun parinkymmenen vuoden mittasessa elämässä. Uuden ajanjakson alku tavallaan. Vaikkei mikään ehkä ulkopuolisen silmin muutukkaan, niin mä toivoisin et tästä alkais leukemiavapaa-aika. Huomisesta alkaen alan tavallaan toipua. Tai saanhan mä vielä sitä yhtä sytostaattia, kahdesti. Mut joka tapauksessa huomenna on päivä numero nolla, ja siitä sit aletaan laskea päiviä eteenpäin. Ihan niin kun kaikkien lääkkeiden ja tollastenkin kanssa. Ja toipumisen ja käänteishyljintöjen.
Huoh. Onneks päivät on erilaisia. Huomisen olosta ei tiiä. Ja hyvä niin. Tänään tää eristys on tuntunu vähän raskaalta. Kaipaan ulos, vaikkei siitä oo kun pari hassua päivää kun siellä olin. Ja kaipaan myös sitä, että voisin vaan ite käydä kaupassa ja hakee mitä lystään, eikä tarttis aina vaivata muita. Pelkään kanssa et mun fyysinen kunto romahtaa taas maan rajaan. Vaiks tiiän ettei se nyt ihan niin meen, vaikka kyllä se aika vikkelään laskee kun on laskeekseen. Myös noi nesteet ottaa päähän. Ahdistaa koko helvatan lista, kun siihen ei tuu merkintöjä tarpeeks ja pelkään etten kerkee juomaan kaikkea ennen iltaa. Pienet on murheet mut olkoon.
Huomista innolla oottaen!
Karo, kaikkea hyvää huomiseen ja tulevaan. Olet ajatuksissani.
VastaaPoistaTsemppi-halit huomiselle ja olet ajatuksissa enemmän kuin arvaatkaan!
VastaaPoistaHurjasti tsemppiä huomiselle ja tuleviin viikkoihin! Voit uskoa, että solut ovat varmasti huippuluokkaa, koska olethan alunperin rakentunutkin niistä. :) puss o kram!
VastaaPoistaLuetaan sun blogia täällä niinkuin joka ilta. Upeasti olet taistellut ja selvinnyt tälle tärkeälle rajapyykille! Ja on hienoa että lopulta juuri Ari pystyi auttamaan sua luovuttamalla onnistuneesti huippuunsa viritettyjä soluja sulle! Huomenna on muuten Melinan nimipäivä. Eli tähdet on varmasti just kohdillaan siirtoa varten! Olet ajatuksissamme! Tsemppiä huomiseen!
VastaaPoistaT. KuHaMe
Luetaan täällä sun blogia niinkuin joka ilta. Olet kyllä kertakaikkisen hienosti taistellut itsesi tälle tärkeälle rajapyykille. Ja on hienoa että juuri Ari pystyi lopulta luovuttamaan sulle nuo huippuunsa viritetyt kantasolut! Huomenna on muuten Melinan nimipäivä joten tähdet on taatusti kohdillaan solujen siirtoa varten! Voimia ja tsemppiä huomiseen! Olet ajatuksissamme! T. KuHaMen perhe
VastaaPoistaKiitos ihan hirvittävän paljon kaikille tsempeistä! Aina se jaksaa yllättää, että niin moni elää mun mukana tätä arkea <3
VastaaPoista