Huomisesta alkaen on pari päivää taukoa sytostaateista. Nyt sitten vaan ootellaan näiden aiempien myrkkyjen tehoomista ja itse siirtopäivää, eli perjantaita!
Tänään oli eka aamu kun ei olis ollu pakko lääkkeiden puolesta nousta suihkuun. Koitinkin epätoivosesti hetken aikaa siinä sängyssä loikoilla, mut eihän siitä oikeestaan mitään tullu. Ensin tuotiin heti seiskan pintaan aamulääkkeet, sitten kaiveltiin supiksen hanat esiin ja otettiin niistä verinäytteet ja lopuks vielä kortisoni laitettiin tippumaan pahoinvoinninestolääkkeeks. Ja sit joku olikin ojentamassa aamupalatarjotinta ovenraosta. Ei siinä sellasta idyllistä hidasta aamua oikeen saanu aikaseks, haha. Mut eipä tavallaan oo tarpeenkaan. Täällä nää rutiinit on nää, jossain muualla toisenlaiset.
Aamu, tai no oikeestaan koko päivä, on ollu vähän haukotuksen täytteinen. Lääkäritkin kävi morjenstamassa oikeen kolmeen pekkaan ja kyseli vointia. Mun mielestä olo on oikeen hyvä. Niiden yhtenä huolena oli se, että oonko punnertanu vaakatasossa vai en. No empä ollu, joten huoli sikseen. Toki niillä on varmaan muitakin juttuja mielessä, mut ne ei ne semmoset lääkeasiat ja muut varmaankaan kuulu potilaiden korville. Sain myös vinkin ostaa aurinkovoidetta nyt kun oon vielä tuolla ulkona käyskennelly. Ei sekotu sitten auringosta tullut puna tulevaisuudessa mahdolliseen käänteishyljintäreaktioon, joka sekin saattaa punottamalla oireilla.
Sairaalan safkat on alkanu kyllästyttää. Tiesin tän kyllä jo etukäteen. Aamu -ja iltapalat vielä melkeen menee mut noi muut on vähän niin ja näin. Lisäks musta tuntuu, että mun kannattais syödä tyyliin pelkkää suolaa ja sokeria pusseista, et tulis jano ja sais noi nestelistan nesteet juotua. Haha. Koittakaapa ite perässä.
Käytiinkin äitin kanssa Prismassa hakemassa vähän ruissipsejä ja maustettuja riisikakkuja. Tai siis äiti puikkelehti kaupassa, mä hämmensin sillä välin ohikulkijoita maski päässä ja hanskat kädessä.Tavotteena oli siis hankkia jano. Sekä kävelemällä, että syömällä suolasta. Melko hyvin onnistui.
Olo on tänäänkin kuitenkin kaikesta juomisesta huolimatta ollu yllättävän jees. Vähän tuntuu siltä, että kohta ei makuaisti ja ruokahalu oo enää entisensä, mut stressataan sitä sitten myöhemmin. Tärkeintähän tässä on et jotain saa alas. Ei niinkään ne ravintoarvot ja mitkälie makrohifistleyt, vaan se ruokamassa itsessään. Ja energia.
Rauhallisesta ja lämpimästä yöstä uneksien taidankin tästä siirtyä iltapalalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti