Sain tänään kivan puhelun Espanjasta. Alicantesta. Mun suunnistuskaverit soitti facetimen. Tuli melkeen sellanen fiilis kun olis ollu mukana siellä. Paitsi että ihan hyvä etten ollu, kun niitten autoihin oli murtauduttu ja kaikenlaista arvotavaraa viety. Jos mä ja mun tuuri oltais oltu mukana, niin tuskin olis ollu autojakaan enää jäljellä.
Aamulla käväsin Tyksissä. Veriarvot oli laskenu entisestään, mikä nyt oli oletettavissakin ja ihan normaalia. Trombosyyttejä olis pitäny tankata mut ne oli mun kehon lisäks loppu verikeskuksesta, niin saan niitä sitten huomenna kun hoitojakso taas alkaa. Ja tilaus on saapunu sairaalaan. Valkosolut ihan nollissa ja hb:kin 85. Vähän väsyttää. Tai aika paljonkin. Johtuu varmaan myös siitä etten oo kortisonin takia oikeen saanu nukuttua viimeöinä.
Maalaus eteni taas tänään. Vähän. Vitsi kun jaksais tehdä pidempään kerralla. Tykkäisin vaan maalailla päivät pitkät. Tällä kertaa jätin siinä vaiheessa kesken kun tiputin kuumemittarin lattialle palasiks. Alkaa noi lääkkeet vähän vaikuttaa tohon hienomotoriikkaan.
Nyt pitäis kasata vähän kamoja sairaalaan ja pakata jotain syömäkelposta ruokaa mukaan. Heti kun vaan jaksais. En haluis sairaalaan huomenna. Mut tiiän et se on mun parhaaks ja ainoo vaihtoehto, niin kyllä mä meen. Tietenkin. Taistelu on kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti