Sivut

torstai 2. helmikuuta 2017

Melkein puhdas

Ei jatkunu hoidot ei. En kyl oikeestaa uskonukkaa et ois jatkunu. Mihin muka leukkarit päivässä pomppais.

Päivähuoneessa oli paljon porukkaa. Joku siirron saaneena joku sitä oottamassa. Se on kyl sellanen paikka missä kuulee mitä ihmeellisimpiä tarinoita. Kaikki tsemppaa ja tukee toisiaan. Elää mukana iloissa ja suruissa. Sinne on kiva mennä.

Ite istuin siellä ja olin just kertomassa mun viimekertasesta leukemiasta ja siitä kun en meinannu Thaimaan lentokentällä päästä jostain tarkastuksesta läpi kun meinasin koko ajan pyörtyä niin menetin mun jonopaikan. Ja aina piti mennä istumaan ja taas jonon perään. Epätoivosta.

Sit lääkäri pyys mut sisään. Mun sydän alko tykyttää. Miks se pyysi mut eri huoneeseen? Yleensä uutiset kerrotaan päivähuoneessa. Sieltä luuytimestä on varmasti löytyny jotain ei-toivottua. Aattelin et mä kuolen nyt. Ei saakeli. Se on loppu nyt. Sit se sano et istu tohon sängylle ja otti tuolin mua vastapäätä. Siin kohtaa funtsin et noni, nyt istun etten pökrää ku kuulen huonot uutiset. Siks se mut tänne pyysi. Ja sitks se käski istua alas. Niin tehään aina ku kerrotaan huonot uutiset. Niin mäkin teen. Syke tossa vaiheessa varmaan 170.

Mut luojan kiitos. Uutiset oli hyviä. Luuydin oli jonkun tutkimusmenetelmän mukaan puhdas ja jollain toisella ilmeisesti tarkemmalla menetelmällä tautisoluja oli vielä 2% jäljellä. No ei siinä, aluks  niitä oli 98% et ihan hyvä lasku. Lääkäri sano, et hoidolla ei oo kiire kun luuydin tuottaa terveitä soluja. Et voidaan rauhassa oottaa maanantaihin ja sitä, että luuydin toipuu kokonaan edellisestä kuurista. Nyt se rassukka oli vielä aika tyhjä. Jos oikein ymmärsin.

Kaikki oli siis jees. Kysy vaan et haluunko punasoluja. Olin kuulemma kalpee. Hb ei ollu alle rajan, vaan 84. Sanoin etten tarvii, kitkuttelen kyllä menemään. Totutan mun kehoa sietämään alhasta hemoglobiinia. Tuntuu korkee sit entistä paremmalta. Sain kuitenkin luvan soittaa ja tulla punasolutiputukseen jos tulee huonompi olo.

Lähtiessä katoin peiliin. Ei morjes. Kyllä mä aika kalvakka oon.

4 kommenttia:

  1. Olipa hieno uutinen. Alkoi itkettää ilosta sinun puolestasi. Toivottavasti tämä päivä antoi sinulle entistäkin enemmän tsemppiä.

    VastaaPoista
  2. Joo kyllä hyvillä mielin sai osaston viikonlopuksi jättää! :)

    VastaaPoista
  3. Täälläkin ihan kurkkua kuristaen luin, mitä lääkäri aikoo sulle sanoa ja sitten tulikin helpotuksen kyyneleet. Ihana uutinen! -maitoviiksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siinä itelläkin hikikarpalot alko otsalle muodostua! Huh

      Poista