Joo, eilinen tosiaan ei ollu mikään paras päivä. Eikä varmaan huonoinkaan. Mut raskas silti. Huono ruokahalu, matala verenpaine, väsymys, huonot veriarvot ja yleinen mieliala veti mut ihan maahan. Kirjaimellisesti. Päivä alkoi vessan ja keittiön puolivälissä makoillessa, kun olo oli niin kauhea, etten vaan pysynyt tajuissani. Onneks en ollut yksin. Kyllä sitä siinä itekkin pelästyi kun pää pimeni ja lihakset kramppas.
Päädyttiin sitten muun muassa aamusen takia siihen et jään sairaalaan. Eipä mun olo kyllä siitä juuri ees parantunut koko päivänä. Olin ihan loppu. Hikoilin ja tärisin ja nukuin. Ja sitten taas koko touhu alusta. Hikoilu, tärinä, nukkuminen...
Ilta päättyi vielä teeman mukaisesti siihen, et meinas taas taju lähteä, kun koitin viedä tyhjää smoothiepurkkia roskikseen. Päädyin sitten taas ottamaan aikalisää, tällä kertaa ihan sängylle kuitenkin.
Mutta sitten tähän päivään:
Olo oli aamusta alkaen karmea, väsytti ja oli paha olo. Ja itketti. Halusin vaan metsään kävelemään tai mökille. Jos siis jaksais kävellä. Ärsyttää kun oon vaan paahtanut tuhatta ja sataa menemään enkä oo nauttinut hetkestä. Siitä et tuuli puhaltaa hiuksiin tai että merivesi kimmeltää. No, onneks pääsen varmasti vielä kokemaan nekin tunteet ja hetket monta kertaa. Eihän mua tässä hautaamassa olla. Lääkärikin sanoi, että tähdätään pysyvään paranemiseen.
Lounaan jälkeen onnistui vihdoin suihkussa käyminenkin ja olo parani huomattavasti. Ajattelin seuraavaksi tavotteeksi ottaa sen, että pääsen huomenna kotiin. Täytyy vaan syödä ja juoda tarpeeksi, niin oon lähempänä tavotetta. Kuulostaa yksinkertaselta, mutta voin kertoo ettei oo. Tää on nyt suurimmaks osaks itestä kiinni.
Iltapäivällä saatiin mun huonekaverin kanssa samanlaiset sienilääkkeet. Ne estää ilmeisesti jonkun sienen muodostumisen. Joo ihan kiva et saatiin ne, ja viel samaan aikaan. Mut ei hitsiläinen mitkä oli seuraukset. Ensin huonekaverilta loppu happi ja sen jälkeen mun kieli turpos pahemmaks kun ykskään botoxin aiheuttama turvotus ikinä. Tai siltä se tuntu. Ja ettei vaan pääsis liian helpolla, niin sain viel semmosen närästyskohtauksen et olin varma et vähintään kuolen siihen. Kyllä siinä sai jonkun aikaa kärvistellä kivuissa. Onneks tunnin terävöittävät päiväunet ja suonensisäset allergialääkkeet autto pahimman yli. Mut kyllä me aika mieleenpainuva naama yhdelle hoitajalle saatiin aikaseks. Sanos meitä tapaukseksi. No aikamoinen tapaus oli se sienilääke kyllä.
Tän sieni-casen jälkeen olo on vaan parantunut. Syöminen oikeesti taitaa toimia! Ja pirkan tomaattinen pussipasta erityisesti. On se vaan hyvää. Trangialla tai ilman.
Näihin tunnelmiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti