Sivut

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Rotupää

Edes takas, edes takas uudestaan. En muista mistä biisistä on, mut kuvaa mun päivää aika hyvin. Kolme kertaa Tyksiin ja takas. Välissä kotosalla.

Mulla on sairaalan aamupalalla aina mannapuuroa. Koska oon toivonu. Ne muut puurot ui jossain liisterissä. Kai se johtuu siitä et niitä tehään uima-altaallinen kerralla. Ja koska mannapuuroa ei ikinä koskaan milloinkaan oo aamupalalla, ne joutuu tekee sen erikseen. Joten se ei ui liisterissä, vaan on aikalailla normaalia. Sanoisin et aika hyvä taktiikka. Suosittelen kokeilemaan jos joku joskus päätyy sellaselle osastolle, jossa toiveruoat on sallittu. Protip potilaalle.

Siivosin tänään mun kotona. Imuroin ja pyyhin, sanoittaisko vaikka, osan pölyistä. Ja tiskasin. Oli aikamoinen FBI-agentti olo, kun vedin kumihanskat käteen ja alotin touhun. Ei kukaan oikeesti imuroi omaa kämppäänsä kumihanskoilla. Mut mä otin varman päälle. Koska: Ei. Nyt. Lisää. Infektioita.

Alan muutenkin huolestuttavasti muistuttaa sitä Monk nimistä miestä siitä yhestä tv-sarjasta. En tiä tuleeko sitä sarjaa mistään ees enää. No ei sillä väliä. Se oli kuitenkin sellanen sairaalloisen bakteerikammonen tyyppi. Oikee hysteerikko. Ja mä oon alkanu havaita  itessäni piirteitä siitä. Kääks.

Mun sänki alko ilmotteleen irtoomisestaan sellasella pistelyllä tänään. Sit kun siitä otti kiinni sormilla, niin jäi käteen kasa muutaman millin pätkiä. Aattelin et helpottais jos ne nyppis pois. Siinä yksitellen nyppimisessä ois menny kuitenkin pieni ikuisuus, niin päädyttiin miettiin tehostamiskeinoja. Haha arvatkaa millä sit päädyttiin poistaan sänki. Noh. Ilmastointiteipillä. Ei muuta kun teippiä päähän ja repäsy. Sinne jäi sänki. Heippa hei. Ihan ku joku brasilialainen vahaus.

Tän illan paras kommentti tuli yheltä meijän osaston laitoshuoltajalta. Se on muuten just jees tyyppi. Jää aina jutteleen ja heittää mustaa huumoria. Mutta anyway, se kommentti kuulu näin: "Mä jotenki arvasin et sulla on tollanen rotupää". Rotupää. Haah. Pyysin tarkennusta, niin se kuulemma tarkotti hyvää kallon muotoa ja sileetä päätä. Selvä se. Oon siis rotupää. Ei kun näyttelyyn. Vois vaikka tienata jotain. Kaikki ilo irti kaljusta.

Huomeniin

2 kommenttia:

  1. Monk on kiva.
    Minäkin muuten painan sairaalan hissin nappulaa rystysellä enkä sormella. Ovenavauspainike menee samalla lailla. Ja sitten käsienpesulle, olin sitten menossa ulos tai sisään.
    Ainoa hankala paikka on potilashuoneen ovi. Se on sen verran painava avata, ettei sitä jaksa vetää pikkusormella. Tarvitaan vähintään nimetön avuksi (ja käsienpesu).

    Minäkö vainoharhainen? Ei, vaan en pidä kanyyleistä.

    VastaaPoista
  2. Noita tapoja olen itsekin alkanut käyttää. Lisäksi aina kun poistun potilashuoneesta, koitan törmätä oveen niin, etten joudu siihen koskemaan. Toisin päin ei kyllä toimi.

    VastaaPoista