Vaivasta toiseen

Parempi olo tänään. Ei ällötä, pahasti. Paitsi jos avaa jääkaapin pidättämättä hengitystä. Tai erehtyy kääntämään pään oikealle alaviistoon ja nuuhkasemaan. Siinä on meinaan sairaalalta haiseva muovikalvo sen supiksen suojana.

Mut on tää vaan outo tauti. Sen mä vaan sanon. Kun yhestä vaivasta pääsee, niin toinen nostaa päätään. Nyt tuntuu, et hb olis taas laskussa. Sen verran hakkaa päässä kun kävelee. Mut ei se vielä tankkausrajan alla oo. Ei tunnu niin pahalta. Sen meinaan kyllä huomaa sitten ku raja paukkuu.

Muuten oon tänään ollu tosiaan pirteempi. Hymy on ironnu ja vähän läppääkin oon heitelly. Tosin huonoa sellasta. Juteltiin meinaan et mikä järjestys on hehtaarilla ja aarilla ja kun se selkis, niin pohdittiin mikä tulee hehtaarin jälkeen. Mä veikkasin jaguaaria.

Katoin kans lentopallon Suomen cupin naisten finaalin. Vähän teki itekki mieli taas pelaamaan. Siis silleen vaan höntsäilemään. Sit kun oon terve niin meen kyllä kentälle. Vaiks yliopistoliikuntaan. Muutenki, kaikenlainen liikunta kiinnostais ihan liikaa. Kaikki muukin kun suunnistus. Onneks kaikkee näkee telkkarista. Musta tulee hetkeks penkkiurheilija.

Ja yks mitä meinaan testata on porkkanasta tehty kylmäsavulohen makunen porkkala. Kauhee himo raakaan kalaan ja se on ehdottomasti kiellettyä. Nyt mä annan vegaanille ruoalle mahiksen. Toivottavasti en pety. Tai muutu vegaaniks. Se olis jo kohtalon ivaa.

Huomenna sitten sairaalaan jos kelpaan sinne veriarvojen puolesta