En ees muista nykyään et mulla on ollu tää blogi. Tai no on vieläki. Useesti kuulen et munr toivotaan kirjottavan. Mut en mä haluu. En haluu kirjottaa tänne just nyt, kun en pääse mun jutuissa sellaselle samalle syvemmälle tasolle kun sillon kun sairastaminen oli mun arkea. Nyt se olis vaan sellasta kuulumisien kerrontaa, jota inhoon kirjottaa. Koen kuitenkin et mulla on velvollisuus kertoo et oon täällä edelleen ja mulla menee hyvin.
Syksyn painoin opintoja sata lasissa ja tuloksena on sen verran opintopisteitä, joita Kela vaatii koko vuodelta. Marraskuun puolessa välissä pääsin töihin Stockkalle ja siellä oonkin saanu pyöriä joulusuklaiden ympäröimänä reilun kuukauden. Asiakkaat on aivan ihania ja aivan karseita. Ite oon sählänny enemmän ku laki sallii ja oppinu taas uusia juttuja. Mukaan lukien supernopean syömistavan, jolla oon selvinny lyhyestä tauosta huolimatta elossa. Jokunen kerta oon saaanu vaan hävetä pinattikeiton raidottamaa paitaa jonka oon kiireessä onnistunu itelleni sotkemaan. Näiden lisäks oon urheillu ja suunnistanu miten oon kerenny ja tehny aika paljon partiota. Retkiä, tapahtumia ja ihan vaan viikkokokouksia. Fyysinen kunto on ok. Jaksan juosta jotain 6km lenkkejä jos haluun. Ja jos on aikaa. Salilla nostelen nolona kevyimpiä painoja ja kadehdin muiden hauiksia.
Mitä kantasolusiirrosta toipumiseen tulee, niin aika buenosti kulkee. Suussa, silmissä ja iholla on todennäkösesti kroonista käänteishyljintää. Kädet ja huulet on ku sahara, suu vähän semmonen karhee ja silmissä sellanen mähmänen tunne, mut eipä niitä oikeestaan aattele tai huomaa arjessa! All in all. Oon kunnossa ja kiitollinen. Kaikesta. Jopa siitä et yks asiakas kerto ystävällisesti (not) karjumalla mulle et mun takia Stockka on kohta konkassa. Tää siks siis et unohdin antaa muovipussin hänelle. Mut ilman kantasolusiirtoo en ois totakaan hupaisaa välikohtausta todistanu.
Näissä tunnelmissa, ihanaa ja rauhallista joulunaikaa ihan jokaselle teistä ja tietty entistä parempaa uutta vuotta! Ja kiitokset kaikesta tuesta mitä oon teiltä saanut tän vuoden aikana. Se merkkaa tosi paljon.
En lupaa et kirjotan enää, mut saattaa olla et satunnaisesti jotain rustailen. En ainakaan tätä blogia poista. Jos tästä sais joku vaikka jotain hyötyä itelleen.
Heissulivei!
Karoliina
Tosi kivaa lukea kuulumisistasi. Ja ihanaa kuulla, että sulla menee hyvin! Olen seurannut tätä blogiasi ahkerasti. Nyt toivotan kaikkea hyvää sinulle jatkoon! :) T:M
VastaaPoistaKiitos, että vielä kerroit kuulumisiasi. Toivotaan, että ensi vuosi ja tulevat vuodet tuovat sinulle kaikkea hyvää tullessaan. -maitoviiksi
VastaaPoistaTodella mukavaa, että olet siinä kunnossa, että voit unohtaa tämän blokin. Hiljaisuus voi kyllä olla pelottavaakin. Ilmoittele välillä itsestäsi, ja hyviä vointeja urhealle tytölle.
VastaaPoistaVai olikos se tytöttely sopimatonta? Olen kumminkin sen ikäinen, että sallittakoon (?)
VastaaPoistaToivottavasti sulle kuuluu edelleen hyvää :)
VastaaPoistaKyllä vaan kuuluu, nyt oon itse asiassa palannut blogin pariin, joten kuulumisia voi täältä jälleen lueskella!
Poista