Sivut

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Nyt on jo päivät sekasin

No niin, elämä alkaa vähitellen voittaa taas. Toki jotain pieniä ongelmia on, mutta viime postauksesta on tultu paljon eteenpäin.

Nesteet on saatu hyvin liikkeelle. Joku kaheksan kiloa pelkkää nestettä mahasta lähtenyt noilla nesteenpoistajilla, mitä mulla on menny tähän päivään asti ihan jatkuvana infuusiona. Tänään siis ekaa kertaa nesteenpoistajaa menee muutaman kerran päivässä ruiskulla. Että ei jatkuvasti. Olo on niiden avulla keventynyt ja helpottunut paljon. Ei tunnu enää siltä, etten selviä.

Maksan tilannekin on tosi paljon parempi. Arvot alkaa olla lähellä viiterajoja, ellei jopa niiden sisällä. Se meinaa siis myös sitä, ettei sieltä maksan verisuonista tihku nestettä vatsaonteloon tai muihin vääriin paikkoihin, mikä on tietenkin huippujuttu.

Proteiininpuutoskin on selätetty. Tai maksasta sekin suurimmaks osaks kai johtu, ja siitä etten tossa muutaman päivään oikeen saanu mitään alas. Nyt onneks jo ruoka maistuu ja on ihan nälkäkin. Positiivista sekin.

Niitä kudosvaurioita korjaavia soluja oon nyt saanut neljä kertaa. Vaikutuksista en oo ihan varma, mutta varmasti niistäkin on ollu apua kaikkien näiden ongelmien kanssa. Virtsarakkoon vielä kun ne antais sen viimesen parantavan silauksen, niin olis ihan mahtavaa.

Katetri laitettiin muistaakseni viime viikon perjantaina. Se toisaalta helpotti oloa, mutta tais hiertää myös tota rakkoa tai virtsaputkea niin, ettei ne virtsaamiskivut oo vieläkään ohi ja aina välillä tulee verta. Lisäks pidätyskyky on aika heikko, mutta kaikki aikanaan. Pitää antaa sillekin aikaa toipua ja harjotella taas pidättämään. Ja opetella, miltä tuntuu tarpeeks täysi rakko. Mutta vähitellen. Tänään on vasta kuitenkin eka ilta ilman katetria viikkoon ja sitä ennen rakko oli tosi kipeä, ettei ihme jos toipuminen vie hetken. Ainakaan katetri ei koko ajan hankaa, mikä tuntuu tietenkin loistavalta.

Pari päivää oon pyörätuolilla päässyt ulos ja tänään jopa ite käveltiin äitin kanssa tohon puistoon penkille istumaan. Täytyy vaan kattoo ettei rasita parin viikon liikkumattomuuden jälkeen itteään liikaa heti. Fyssarikin sano, että vähän kerrallaan ja vaikka pari kertaa päivässä. Kyllä se kunto sieltä sitten taas nousee. Nyt vaan keskitän kaiken toivon rakon paranemiseen, sytomegaloviruksen kunnolliseen laskuun ja maksan hyvänä pysymiseen.

Olikohan muuta? En tiedä ja muista, mutta sen sanon että olo on jo paljon helpompi. Eikun ainiin! Jollekin psykologille tai sellaselle pyysin päästä juttelemaan. Selvittäis varmasti myös omia ajatuksia, vaikkei ne enää niin sekasin olekaan kun tässä vähän aikaa sitten.

15 kommenttia:

  1. Ihania uutisia! Kaikkea hyvää ja voimia toipumiseen.
    - Muumimamma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toipuminen kestää vielä varmasti, mutta nyt oon jo tullut hurjia harppauksia eteenpäin :)

      Poista
  2. Ihana kuulla, että paranemisessa on edetty. Ehdin jo olla huolissani. Olen lukenut blogiasi alusta asti. Kirjoitat niin hyvin.... Kirjoituksesi selventävät myös hoitoprosessin etenemistä näin maallikolle. Pikaista paranemista toivotan sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihana kuulla, että blogi on tarjonnut lukuiloa ja vähän tietoakin siinä sivussa.

      Poista
  3. Huippuu! Ihanaa! Ihan mahtavaa! Toivottavasti olo paranee päivä päivältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah niin on! Ja sitä mäkin odotan. Erityisesti rakon osalta, kun sen tuntee koko ajan ja vessassa käyminen nyt on aika perusjuttuja, mitkä olis ihana vaan suorittaa ilman ajattelua ja kipuja.

      Poista
  4. Olen ollut sinusta huolissani - mukavaa, että jaksat taas kirjoittaa. Rankkoja hetkiä elät. Toivottavasti vointisi alkaa kohentua ja uusia vaivoja ei ilmaantuisi. Mukavaa viikonloppua Jukolaa seuratessa...
    -suunnistajapojan äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vointi on kohentunut onneksi jo paljon, vaikka vielä on savottaa llä myös edessä. Jukola ja venlat oli kyllä ihana piristysruiske viikonloppuun!

      Poista
  5. Tsemppiä <3 Ihania uutisia postaustauon jälkeen, mutta niin kuin itsekin kirjoitit, niin kaikki energia nyt paranemiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo paraneminen on kaiken a ja o tällä hetkellä. Pitää vaan antaa aikaa kaikelle. Nyt kirjottaminen alkaa tuntua kyllä taas jo enemmän mukavalta, kun pakkopullalta :)

      Poista
  6. Olipa ihana kuulla sinusta ja erityisihanaa, että vointisi on parempi. <3 jaksamista taisteluun! -maitoviiksi

    VastaaPoista
  7. Sä olet Karde käsittämätön taistelija! Omat luunmurtumat oli vuosi sitten niin pikkukauraa sun käänteisiin verrattuna mutta periks ei saa antaa paitsi välillä hetkeks kerrallaan ja taas tapella etiäpäin. Onko jotain mitä vois tuoda tai lähettää ja millä sun sairaalapäiviä vois ilahduttaa?
    Tarzan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä tää aikamoisia käänteitä on pitäny sisällään. Alkaa lapsuuden käsien katkomiset tuntua pikkujutuikta vaiks sillon neljä viikkoa kipsissä oli niin pitkä aika. No enpä osaa ihmeempiä toivoa. Kirjoja ja lehtiä tänne on mulle posti tuonutkin :)

      Poista