Himas

Tänään loppu maksalääke, mulla vaihtu huone kahen hengen huoneeseen ja pääsin kotiin. Tai oon mä kirjoilla osastolla ja käyn siellä aamusin ja iltasin saamassa antibiootit, aamu-ja iltalääkkeet ja sytomegalovirustiputuksen. Mut nukkua saan kotona ja on mulla päivälläkin sellaset reippaat kuus tuntia aikaa olla jossain muualla.

Maksa alkaa siis olla kuosissa. Enää vaivoina on rakko, jonka kipu- ja veritilanne vaihtelee miten sattuu ja sytomegalovirus, joka nostaa mulle aina lämmön illalla koko yöks ja aamuks ja sit se laskee päiväks.

Vaikka musta tuntuu et kulkeminen on ehkä vähän huteraa vielä, kun suurin osa lihaksista on sukastunu, niin uskon et pärjään ihan hyvin kotona. Ei muutaman kilsan kävelyt oo ongelma kunhan ei paahda liian kovaa. Ruoanlaittotaito täytyy vaan onkia jostain taas esiin, hah.

Nukuttuakin oon pari viimeyötä saanu ihan ilman mitään lääkkeitä joku kuus tuntia. Tai pakostihan siinä herää, kun lääkkeitä laitetaan tippumaan ja otetaan pois ja kun vessassa käy, mut huima edistys silti. Varmasti autto kun kortisonia on purettu. Ette arvaakaan kuinka paljon ootan ens yötä kun saan eka kerran oikeestaan tasan kahteen kuukauteen nukkua omassa sängyssä ilman et kukaan tulee kertaakaan yöllä kaivamaan noita hanoja ja laittamaan lääkkeitä. Mut vaikka ootankin sitä, niin oon ihan super kiitollinen siitä et oon sitä maksalääkettä ja kaikkia muita lääkkeitä saanu. Ilman niitä ei mua olis tässä enää iloitsemassa keskeytyksettömästä yöstä.

Juhannuskin oli ja meni. Kävin porukoilla syömässä ja kävelemässä. Illalla mätettiin herkkuja päivähuoneessa yhen toisen potilaan kkanssa ja valvottiin johonkin puoleen yöhön ja juteltiin vaan. Sanoisin et parempi juhannus kun uskalsin oottaakkaan.

Nyt sitten pikkuhiljaa kuntoutumaan ja monen vuoden tauon jälkeen kesäLOMAN viettoon!