Eilen oli Halikkoviesti, ja koska oon edelleen liekeissä siitä, niin palataanpa hetkeks mun kauden toiseen suunnistuskisaan Venlojen viestin lisäks:
Olin edellisenä yönä menny puol yheltä nukkumaan ja täyttäny itteni sitä ennen karkilla, sipsillä ja kekseillä siihen pisteeseen asti, että kisa-aamunakin oli edelleen huono ja norsumainen olo. Hienosti hoidettu siis esivalmistelut, hah. Toisaalta olin "vaan" kuntosarjassa, et ei mitään mitalikamppailua todellakaan ollut edes tiedossa. Mun mahan tuntien tosta mättämisestä olis tosin voinut seurata suuremmankin luokan farssi, mut niin ei onneks käynyt.
Vaikka oma suoritus oli mitä oli, ja loppujen lopuks meidän joukkuekin hylättiin, niin muistin taas et miks just suunnistus on se mistä tykkään ehkä eniten (myös akrobatia, pumppi, juokseminen ja yleinen lihastreeni on jees!). Se kisapaikan fiilis, viestin luoma mahanpohjan kutkutus, muiden kannustus ja parhaansa yrittäminen, se on se mistä mä nautin. Ja siitä et seuran sisäinen ja muiden seurojen välinen henki on hyvä. Siellä metässä jeesataan toisia ja saadaan vastavuorosesti toisilta apua (okei ei ehkä kärjen joukkueiden kesken mut häntäpäässä joo). Itekkin eilen venailin muina suunnistajina jonkun toisen rastilla et joku tulis siihen ja kertois missä oon, eheh. Ja niin se joku tuli, kerto ja meikäkin palas taas maailmankartalle.
Sain hirveen suunnistusmotivaatioboostin ja aattelin et vois ens vuodeks ostaa taas lisenssin ja käydä kisailemassa. Ei mun tarvii hulluna treenata, mut ehkä sit se harjottelukin olis johdonmukasempaa ja ruokavalinnat järkevämpiä kun tietäs mihin tähtää. Ja kun mä tykkään kisata. Ainoo ongelma on aika. Mulla on jonkun verran paljon partioo ens toukokuun puoleen väliin asti, joka rajottaa suunnistamista. Mut jos sitten vaiks vaihtais taas painotuksen sieltä 90% partioo ja 10% suunnistusta ees siihen 50% - 50% tasolle. Ois siistiä jos se onnistuis, oli meinaan eilen yks mun syksyn parhaista päivistä!
Mut nymmää lähre tsiigaa Ruissalo ruska, enneko se hävii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti