Pian mua voi toivon mukaan taas kutsua opiskelijaksi. Oon meinaan tässä kotona ollessa pohdiskellu, että palaisin kouluun nyt syyskuusta alkaen, muuten mulla hajoo pää tähän sairaslomailuun. Tekemättömyyteen, peukaloiden pyörittelyyn ja pohdiskeluun. Tarviin jotain järkevää tekemistä ja haluun edetä elämässä. Oon sellanen ihminen, joka on aina menossa jossain ja käyn kotona lähinnä siivoomassa ja nukkumassa. Sillon mulla on hyvä olla. Tänään sain siunauksen lääkäriltä, että voin tosiaan mennä sinne kouluun (tai y-li-o-pis-toon, niinkun meidän yks opettaja tai professori tai mikälie onkaan aina sanoo). Tietty maalaisjärkeä käytän ja skippaan varmaan jonkun verran luentoja pahimpina flunssakausina.
Selän magneetista löyty muuten rasitusmurtumia mun molemmista suoliluista. Ne selittää mun alaselkäkivut. Hoitona on lähinnä kivuliaan liikunnan ja tärähtelyn vältteleminen ja odottaminen. Aika parantaa haavat. Ja murtumat. Ja kultaa muuten muistotkin.
Iho alkaa vähitellen olla kuosissa. Kortisonia voitiin jo vähentää taas hiukan. Vatsa nyt on sekasin ku seinäkello (no ei nyt ihan sentään oikeesti), mutta huomaa hyvin et lääkkeet on edelleen rajut, vaikkei ne mitään sairaalan herkkuihin verrattuna ookkaan. "Onneks" oon kuitenkin jo ennen sairastumista kärsiny temppuilevasta vatsasta, niin tää ei paljon siitä poikkea. Täytyis vaan muistaa, ettei syö jäätävän isoja annoksia kerralla. Eikä sipsejä. Ei yhden yhtä.
Ja hei! Sain luvan mennä kuntosalille. En ehkä kestä. Nyt mä pääsen toden teolla kuntoutumaan. Vaikka kotona oonkin kaikenlaista säätäny käsipainoilla ja jumppanauhoilla, niin on se ihan eri kun salilla treenatessa. Kotoota ei löydy samanlaista tekemisen meininkiä.
Nyt just mulla on vaan niin onnellinen olo. Viimepäivät on ollu mukavia, tulevaisuus näyttää valosalta ja maha on täynnä. Kahvikupissakin on vielä kahvia jäljellä, eikä se ees oo kylmää. Voi kun voisin luovuttaa ees hiukkasen tätä mun fiilistä jokaselle joka tän postauksen lukee.
Ps. Mun haastattelun pitäis löytyä viikonlopun Hesarista, joten jos kiinnostaa niin silmät auki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti