Koko viikonlopun majailin porukoilla ja ajelin aamusin ja iltasin Tyksiin kortisonitiputuksiin. Mut ei tehonnu se lääke mun suolistoon. Oireet pysy samanlaisina koko ajan. Lääkärin mukaan parin päivän sisällä ois pitäny alkaa helpottaa. Mut mitään edistystä ei tosiaan tapahtunu. Kieltämättä alko kyllä eilen illalla hiukan pelottaa et mitä jos tää on hyljintää eikä lääkkeet tehoo? Et mitäs sitten? Koitin myös henkisesti valmistautuu kaiken maailman tähystyksiin, jotka perjantaina ohimennen mainittiin. Siis että jos maanantaina ei vatsa oo normaali, niin sit tähystellään.
Muutaman tunnin mä ehdin siinä päivähuoneessa tänää istuskella, iskeä tarinaa vanhempien miesten kanssa ja miettiä et mitä kaikkea mahtaa olla tiedossa. Joku mainitsi suolen magneettikuvankin. Kuumotus vaan lisäänty kun mietin itteeni kiljumassa vessahätää siellä ahtaassa putkessa kesken kuvauksen. Mutta. Tällä kertaa kävikin niin, että sain suhteellisen mukavan selityksen mun vaivoille. Clostridium oli meinaan perjantain ulostenäytteessä positiivinen. Eli siis se sama antibioottiripulia aiheuttava bakteeri, joka mulla oli siirrossakin. Ei ilmeisestikään siis käänteishyljintää. Huh. Kymmenen päivän lääkekuuri ja bakteerin pitäis olla poissa. Joskus käy näinkin kivasti.
Nyt vaan ootan innolla et maha rauhottuu ja voi taas alkaa tehdä asioita, jotka ei sijaitse vessan välittömässä läheisyydessä. Eikä tarttis enää harrastaa yöliikuntaa sängyn ja vessan välillä. Loppuviikosta olis pientä kesäreissuakin tiedossa. Varauduin jo siihen, että sekin menee sivu suun, mutta nyt näyttää lupaavalta. Taidan sittenkin päästä mukaan matkaan!
Mahtavaa!
VastaaPoista