Tänään oli kurssi-ilmo kasilta. Siis koulussa. Tai ei fyysisesti koulussa, ihan töissä me istutiin sammassa koulussa olevan työkamun kanssa. Käytännössä pitää siis istua koneella viimeistään 7.50, avata jokaselle kurssille oma välilehti, päivittää ne mieluiten viimeistään 7.55, että ilmoittaudu -nappi tulee esiin ja seurata sekuntikellosta, millon kello tulee tasan. Sitten nopeetakin nopeemmilla klikkauksilla ilmoittautumaan kursseille. Tän jälkeen kaikki onki herran hallussa. Joko pääsit kurssille tai et. Tällä kertaa mä pääsin kaikkiin mihin halusin. Tätä voi jopa kutsua ihmeeksi.
Mulla on nyt syksyllä tarkotus vääntää myös kandi kasaan aiheesta x. En oo ihan satavarma saako mun aiheesta tarpeeks laajaa kokonaisuutta. Aattelin kysästä jelppiä kandiohjaajalta. Se on kyllä sen luokan vetelys, et tuskin mitään neuvoja kyllä saan. Sen luennoilla kaikki perustuu siihen et joku on niin aiemmin sanonut. No shit sherlock. Lauseiden muodostaminen kestää sen verran kauan et kun lauseen alkaessa lähtee ostamaan lohtukarkkeja kahviosta, niin takasin tullessaan huomaa, että uusi lause ei ees oo vielä alkanu. Vietetään niin sanottua mietintätaukoa.
Illalla käytiin vielä suunnistamassa. Virallisestihan oisin saanu hikoilla vasta huomenna. Mut kun revin laastarinkin sen reiän päältä jo eilen aamulla (krhmm heh), niin ajattelin et oon oikeutettu tänään suunnistaan. Ja hyvin män. Ei mitään suurempia tuntemuksia suoliluussa, pientä jomotusta lukuunottamatta. Ja polvi nyt on reistaillu jo jonkin aikaa, mut en jaksa mennä senkin takia lääkäriin. Hampaat, silmät, iho ja yleiset kontrollit ihan riittää tähän hätään.
Vitsi mä kyllä rakastan urheilua ja juoksemista. Ja kyllä mä totta puhuen vähän koulun alkuakin ootan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti