Oon aina aatellu et ne ihmiset, jotka sanoo et aamu ei lähde käyntiin ilman kahvia niin feikkaa. Eihän kukaan voi olla niin riippuvainen kahvista. Tupakasta voi olla. Puuro huiviin ja menoks vaan. Ei siinä mitään kahvia tarvita. Mut sainpahan taas tänään syödä omat ajatukset (onneks en tätä ääneen oo laukonu, niin ei tarvii sanoja syödä). Ei meinannu meinaan aamu millään startata. Koitin vettä, kaakaoo ja omenamehua, mut ei. Kahvia olis pitäny saada. Meinas leuat ratketa haukottelemisesta. Syy tähän vetelään starttiin oli siis jotku keuhkotutkimukset mihin olin menossa. Kofeiini ois voinu infolapun mukaan parantaa tuloksia, niin se oli sit dopingina kielletty.
Keuhkoista testattiin kaikenmaailman kapasiteetit sun muut. En mä muista. En kiinnittäny huomioo kun ei ollu oleellista. Jotain jäi sentään meijän lukion sloganista mieleen: opi oivaltamaan olennainen. Ja mähän opin. Olennaista oli hyvännäkönen ja hauska mieshoitaja, joka sitä tutkimusta teki.
Sydänultrassakin piipahdin, ja isolla kahvikupposella, jonka jälkeen toimintakyky alko vihdoin palata. Silmät aukes ja ajatus kulki.
Illalla oli päivän päätapahtuma. Okei, lounas ja lounasseurakin oli kyl tosi jees. Mutta, pääsin saunaan! Tuntu niin hyvältä kun hiki vaan valu. Ihan ku koko alkuvuoden kuonat, tomut ja muut tohvelieläimet olis siinä huuhtoutunu menemään. Niin ne osittain varmaan tekikin kyllä. Mut sitä hyvänolontunnetta mikä jää saunan jälkeen ei voita mikään! Paitsi ehkä rankan suunnistuskisan jälkeinen fiilis maalissa. Ehkä.
Viikonloppuna onkin sitten tiedossa kolmet suunnistuskisat, joihin meinataan iskän kanssa mennä kuntosuunnistaan. Katotaan onks kantasolujen luovuttaja ja saaja elossa vielä sen jälkeen. Ja nyt en meinaa iskän ajotaitoja.
Hyvät pääsiäiset myös teille, miten ikinä sitä vietättekään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti