Sivut

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Still going strong

Tänään herätessä oli vähän pöhnänen olo. Tais siis on mulla oikeestaan melkeen koko päivän vipannu päässä enemmän tai vähemmän. Onneks ei kumminkaan mitenkään erityisen häiritsevästi. Vähän vaan askeleet hapuilee ja on sellanen olo, kun ois ottanu puol pulloa skumppaa. Selkeetä vappumeinikiä siis!

Sain tänään aamulla paria uutta sytostaattia taas suoniin. Nyt siis kun toi suihkulla pois pestävä ihanuus loppui. Tokikaan suihkukäynnit ei vielä loppuneet. Huomisaamuna viimesen kerran oikeen aikatauun mukaan suihkuilemaaan. Ja sitten saakin ite valkata millon sinne pesulle menee.

Huomenna ja ylihuomenna jatkuukin sitten sama kaava, eli näillä samoilla tän päivän myrkyillä mennään. Sit onkin hetken tauko solunsalpaajista ennen siirtoa, joka on siis ens viikon perjantaina eli 5.5.2017. Siirron jälkeen on tiedossa vielä pari todella isoannoksisista sytostaattia. Niitä jännitän tällä hetkellä enkäpä eniten. En oo hirveen hyviä juttuja niistä meinaan kuullu. Kaikenlaista epämukavaa vaivaa saattaa niistäkin tulla. Karseimmat on ilmeisesti huono olo ja superkivuliaat rakkovaivat. Mut ihmiset on onneks yksilöitä, joten saa nähä miten mun kroppa niitä sitten sietää.

Noiden siirron jälkeen saatavien parin sytostaatin jälkeen pitäiskin sit olla solunsalpaajien osalta homma taputeltu. Jee! Mut ei tietenkään noitten kaikkien muiden lääkkeiden osalta, niitä saan popsia vielä hamaan tulevaisuuteen asti. Mut eipä se sit enää toivottavasti tunnu kauheesti missään.

Fiilikset tänään on ollu ehkä hieman väsyneemmät ja huippaavammat kun eilen (vois melkeen syyttä vappua näistä, haha). Mut ei mitenkään dramaattisella tavalla oo olotila laskenu. Aamulla jumppailin pienessä lääkehiprakassa ja iltapäivällä taisin tehä jonkun about puolentoista tunnin kävelylenkin ulkona. En kyllä pahemmin kelloa kattonu, mut heti kun oli lääkkeet tiputeltu ni meikä hilpas ulos ja tavotteena oli olla päivälliseks takasin. Ja tavote onnistu loistavasti. Hyvä minä ja mun kellonaikojen arviointikyvyt!

Pientä väsymystä on ilmassa varmaan sen takia et hemoglobiini on hitaassa laskussa. Muut veriarvot onkin ihan huippuluokkaa. Oon parilta hoitajalta oikeen varmistellu, et tehooks nää mun lääkkeet ollenkaan kun ei olo huonone niin radikaalisti kun olin etukäteen uumoillu. Tässähän ihan hämmentyy. No vastaukseks sain kuulla et kyllä ne sieltä sit jossain vaiheessa rymisee alas. Eli sitä ootellessa sitten vaan. Aapuva sanon minä.

Mutta se on  tärkeintä, että edelleen painetaan positiivisin mielin etiäppäin!

Ps. Tää mun huone on muuten ainakin tällä hetkellä ihan ku joku jäääkaappi tai pakastin. Tulee vaan yläasteen bilsanluokka ja sen ilmastoinnin aiheuttama jääkausitunnelma mieleen. Nukun tällä hetkellä öisin neljän peiton alla, ja päivisin hengailen sairaalavaatteiden, villasukkien ja sellasen collegehaalarin kanssa. Miten ihmeessä toi takatalvi pääsi tänne sisällekkin?


2 kommenttia:

  1. Huoneen kylmyydestä: siellä välieteisessä on termostaatti. Siitä voi itsekin säätää huoneen lämpötilaa. Joku vanhempi hoitaja varmaan voi tehdä sen puolestasi, kunhan vihjaiset. Kun minä olin siellä viimeksi, huone oli säädetty 21 asteeseen ja se on sairaalahuoneelle (ja niille vähille vaatteille) hiukan liian vähän. Loppuajan siellä olikin sitten 24 astetta.

    VastaaPoista
  2. Juu täytyy katsella miten tähän sopeutuu. Semmonen saunailmastokaan ei kovin houkuttelevalta tunnu :D Öisin oon pärjänny nyt hyvin neljällä peitolla ja päivisin vaan vaatetta niskaan lisää, jos meinaa liian kylmä tulla.

    VastaaPoista