Kämppä on siivottu, laukut pakattu ja eväät ostettu. Tai no jos noita nyt voi eväiks kutsua. Pari askia pastilleja ja karkkipussi. Oletan et tarviin niitä sit kun alkaa sairaalan haju maistua jo suussakin. Ennen on ainaki toiminu.
Mulla on vähän hassu olo. Siis ei niin et päässä heittäis vaan jotenkin ristiriitaset fiilikset enemmänkin. Toisaalta, oon venannu siirtoo tammikuun alusta asti ja oon innoissani et vihdoin pääsen siihen. Mut olo on samalla myös haikee kun pitää jättää taas "normaali" elämä ja suunnistaminen hetkeks. Tai enhän mä tiiä siirron jälkeisestä elämästä mitään. Kuinka väsyny oon ja missä kunnossa noin muuten? Onks käänteishyljintää vai ei? Se tauko voi olla siis pitkäkin.
Onneks tänään pääsen vielä mettään rymyymään ja sen jälkeen saunaan. Ei vois vika ilta oikeen paremmissa merkeissä kulua. Tietty etuna on myös se, etten kerkee koko ajan ajatella huomista. Haittapuolena sit ehkä se, et funtsin kumminkin tyyliin koko yön huomista ja sit oon ihan nukkuneen rukouksena huomenna. Mut eipä sillä väliä, kuluupahan päivä nopsaan kun torkahtelee vähän väliä. Ja jos totta puhutaan, niin voi olla et nukun ku tukki ens yön. Suunnistus plus sauna on meinaan tehokas keino unettomuuteen. Suosittelen kokeilemaan!
Pieni Déjà-vu tunne tässä kyllä väkisin tulee, kun vertaa tammikuun kolmanteen. Sillon olin menossa seuraavana päivänä ekaa kertaa osastolle. Nyt on muuten aika samanlainen tilanne, mut vaan super paljon parempi fiilis kun sillon.
Nyt olis lähtövalmisteluista jäljellä vaan jääkaapin tyhjennys. Ja sen mä hoitelen oikeen mielelläni seuraavaks. Kirjottelemisiin! (Voikohan noin ees sanoa, haha)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti