Normiarkea

Verkkainen elämä on jatkunut taas tänään. Kyllä alkaa jo pakarat olla hellänä istumisesta ja alaselkä vihotella samasta syystä. Istuminen kuulemma tappaa. Ei onneks yhtä nopeesti kun hoitamaton leukemia. Valinta on siis helppo. Meikä istuu. Ja makaa. Ja istuu. Ja kävelee vessaan ja keittiöön.

Tänään iltapalan jälkeen tuli ihan outo olo. Ei hakannu syke päässä kun nous ylös, ei vetäny silmät sumeiks, eikä alkanu tärisyttämään. Mitä tää tällanen on? Onks tää elämää? Varmaan joku väliaikanen häiriötila, mut otin ilon irti. Kävin suihkussa ja pesin hiukset. Siis kunnolla. Pitkään ja hartaasti. 

Mulla on muuten tällä hetkellä aika jäätävä kuontalo. Malli on nimeltään sojottava potta. Tarkotus oli siis hieman lyhennellä näitä ennen kun vedetään kaljuks, mut äitin kampaajataidoilla lyheni sentti sentiltä aina vaan lisää kun meni leikkaus vinoon. Okei, olin mäkin vähän syyllinen. Saksin ite aina välillä jostain mikä näytti huonolta ja taas piti lyhentää koko tukkaa se viis senttiä. Ei kyllä pahemmin haittaa, lähtis vaan loputkin hiukset niin olis iisimpää. Korostuis noi mun oikeen rinnan vierestä roikkuvat supiksen hanatkin paremmin. Ja keltaset kasvot. Taidan olla sittenki kiinalainen. Edit: en muuten ookkaan! Mun isoäiti on tehny sukututkimusta ja kyllä mulla on ihan Suomessa juuret.

Myös mun sisäinen lukutoukka on taas herännyt. Viimeyönä eläydyin kesken olevaan  kirjaan niin täysillä, että piti herätä keskellä yötä vaihtamaan yöpuku. Siis koska se oli  hiestä  aivan läpimärkä. Aika täysillä olinkin messissä, oli meinaan yöpuku aamulla edelleen kostee. 

Nyt taas kirjan pariin. Katellaan jos hiukan rauhallisemmin menis tää yö.