Tänään oli sellaset verikokeet mitkä oli sovittu jo marraskuussa. Meinaan kilpirauhaskokeet. Koitin juonii niitä siirretäviks tai poistettaviks, mut en onnistunu. Olin meinaan varma, ettei siellä mitään oo. Kaikki ne oireet mitä luultiin kilpparin aiheuttamks, paljastu toveri-leukemian kolttosiks. Ja eipä niissä tosiaan mitään ollukkaan. Hah. Mähän sanoin.
Menin niitten kokeitten jälkeen osastolle ihan vaan kontrolliläynnille. Siis esitteleen et oon hengissä. Osastolle pääseminen tosin otti melkosesti voimille. Meinasin pökrätä labran aulaan ja hisseihin. Onneks sairaalaan on siroteltu tuoleja vähän mihin sattuu, niin pääsee haukkoon happea ja selvittään päätä. Ja onneks on äiti, joka kantaa tavaroita. Ja mua. Jos tarttis.
Osastolla kerroin mun heikosta olosta lääkäreille. Hemoglobiini on edelleen kaks pointsia liian korkee et sais punasoluja. Kärvistely siis jatkukoon. Päätettiin kuitenki tarkistaa ettei oo keuhkoissa tai sydämessä mitään mätää. Et jos päässä surisemiseen ja heikotukseen oiskin joku muu syy. Ei onneks ollu.
Kävin kuitenki siis taas varjoainekuvauksessa. Siinä missä tuntuu et käsi palaa roviolla ja pissat tulee housuun. Mut kärrättiin pyörätuolissa sinne. Ja takasin. Vitsi et oli syyllinen olo. Koko ajan koin tarvetta huudella kaikille et pystyn kyllä käveleen mut vähän heikko olo vaan. Et siks tässä kökötän. Heitettiin läppää saman hoitajan kanssa ku viimeks. Se on just hauska tyyppi. Muisti mut viimekerralta.
Ku kuvaus oli ohi jäin siihen aulaan venaileen et joku tulee hakeen mut pois. Siinä oli kans sellanen kalju nainen joka oli mua ennen siellä kuvauksissa. Sillon se hymyili, mutta nyt se itki. Ja sen vieressä istu lääkäri. Ne puhu tosi hiljaa mut mä kuulin silti aika hyvin. Se nainen sairasti jo valmiiks jotain syöpää ja nyt sen päästä oli löytyny vielä kasvain. Vanhan syövän hoidot pitäis jättää kesken et saatais kasvain pois. Vitsi mä mietin sillä hetkellä et oon onnekas. Tää yks pirulainen vaan riesana. Ja taistelusuunnitelma tehtynä. Kaikesta pitäis osata olla kiitollinen. Joskus myös tällasista asioista.
Huomenna meen taas käväseen osastolla. Laitetaan yks solunsalpaaja tippumaan. Viimeks sain tota samaa kamaa pistoksina pakaroihin. Ai että. Nyt menee onneks kanyylista.
Huomiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti