Sivut

lauantai 14. tammikuuta 2017

Punasoluja

Tätä päivää oon oottanu. Enemmän ku mun pikkusisko lauantaita. Eli karkkipäivää. Ja se on paljon se. Voin kertoo.

Mietin jo aamulla et ei herranjestas mikä olo. Istumaan noustessa hakkas pää ku pahimmassa krapulassa. Okei ei mulla ees oo kokemusta, mut voisin kuvitella yhdenmukasuuden. Seistessä tuska kasvo potenssiin kymmenen. Kävellessä tuntunutta kipua en ees pysty  kuvailemaan. Aivan järjetön jyske ja hengästyminen. Syke hakkas sadassa viidessäkympissä. Aattelin et oon vaan heikko. Just eilen lääkäri sano et nuorilla punasolujen tiputusraja on hb 75. Poikkeustapauksissa 80. Ja mulla oli eilen sentään 82. Heikko, heikko, heikko. Sellanen mä oon.

No tänään sitte sairaalassa sanoin et vähän on eilisestä olo huonontunu. Et heräsinki jo päänsärkyyn. Otettiin labrat. Tuloksen hb 67. Eli reilusti alle sen tankkausrajan. Huh. Oon onnellinen. Kerrankin tarpeeks surkeet veriarvot. Jos tankkauksen jälkeen pystyis käveleen vessaan. Ja puhumaan. Ja vielä vaikka samaan aikaan.

Punasoluja piti tiputtaa kaks tuntii per pussi. Eli neljä tuntii yhteensä. Arvoitu kotiutumisaika olis ollu viideltä. En tiiä mitä tapahtu mut kahen tunnin jälkeen mulla oli molemmat jo tippunu. Kiitän sua hoitaja joka vahingossa tai "vahingossa" laitit ne vähän liian nopeelle. Tykkään tyylistäs hoitaa asioita.

Illalla alotin ikuisuusprojektin nimeltä kaulauhuivi. Ja kävin kävelemässä. Miettikää mä kävelemässä. Ei oo ollu mahollista viikkoon. Tuntu kyllä vähintään kahelta. Oli se vaan ihanaa tallustella tuolla talvisäässä. Vaikka jalat olikin ihan hapoilla reissun jälkeen. Samassa kuosissa kun viikon treenileirin jälkeen ois ollu noin niinku normaalitilassa. Mut ei se mitään. Tärkeintä et pääsee menee. Vauhdilla ei oo välii. Kestolla ei oo välii. Vaan sillä on välii et pääsee menee.

On ne punasolut vaan ihmeellisiä. Kiitos sulle luovuttaja joka mahdollistit mulle kävelyn tänään.

4 kommenttia:

  1. Tsemppii Gartsa!! Pitääkin mennä taas luovuttamaan verta, se on itelle niin pieni vaiva <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos Iikku! Joo siitä on ihan älyttömän iso apu meille jotka tarttee verituotteita hegissä pysymiseen. Kiitos kun luovutat ❤️

    VastaaPoista
  3. Vau. Löysin blogisi sattumalta, ja olet kyllä uskomaton taistelija. Positiivinen asenteesi paistaa tänne asti ja antaa itsellekin voimia omiin (pieniin ja mitättömiin) ongelmiin. Terveisiä Venäjältä, ja paljon tsemppiä tulevaisuuteen! Harmi, etten pysty luovuttajaksi lähtemään nyt, kun täällä asustelen, mutta rekisterissä olen kuitenkin, kunhan taas palautuu ja saa tämän karanteenin pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tärkeintä on mun mielestä, että oot ylipäätään rekisterissä. Se kertoo, että oot valmis auttamaan.

      Poista