Se on "hemma", ei "i hem"

Oon kotona, K-O-T-O-N-A. Jee. Vielä kun vois nauraa, yskiä, aivastella ja kulkee ilman kylkipistosta. No, kaikkee saa haluta mut aina ei saa kaikkee mitä haluu. Siispä nautin nyt siitä, et oon kotona eikä mulla oo paha olo.

Osastolta häivyin tänään sen siliän tien ku lääkäri tuli sanoon et saa mennä. Tai oikeestaan se kysys et mitä mä siellä enää mitään tein. Et kandeis lähtee ennen ku saan noron. Se siis saavutti nyt myös heman osaston. Ei hyvä.

Mulla on huomenna synttärit. Täytän kakskyt yks. Ihan kiva, mut taidan juhlii myöhemmin. Sain kyllä mun yheltä parhaalta ystävältä ihanan paidan. Sellasen mis lukee #nomakeupday. Ainoo vaan et en saa sitä nyt päälle, kun vasen käsi ja kylki ei oikeen toimi. Mut ihana paita se on!

Luulin viimevuonna et mun synttäripäivä oli karsein mitä ihmisellä voi olla. Aamulla oli saksan tentti, minkä luntin läpi. Lounaalla sentään käytiin iskän kanssa. Sit lähin sellaseen työhaastatteluun, mitä paikkaa en ees  halunnu ja eksyin matkalla. Sieltä suoraan menin hoitamaan yhtä farssiksi muodostunutta partiojuttua, josta kiirehdinkin Kupittaan hallille 2000 metrin testijuoksuun. Ei paljon synttäreiltä tuntunu se päivä. Katotaan mikä fiilis huomenna. Mun private-kokki aka iskä lupas ainakin laittaa kampasimpukoita. Nam.