Tankkauspäivä

Viime sairaalavisiitin jälkeen oon vaan maannu sohvalla. Lukenu, kattonu hiihtoo ja lääppiny puhelinta. Olo on ollu heikko. Hengästyttäny heti pystyyn noustessa. Olokin on ollu semmonen perus ällö. Vähän huono olo koko ajan.

Tänään kävin Tyksissä toiveena saada vähän punasoluja. Ja kyllähän mä niitä sitten loppujen lopuks sainkin. Vaiks ylilääkäri heittikin aika rankkaa läppää siitä etten mä muka niitä tarttis. Et joku on pärjänny hb arvolla 19, eli kyl mäki pärjäisin. Kiitti vaan luottamuksesta mut taidan jättää väliin tän kokeilun.

Olo on nyt kyllä täysin eri. Heti kävin kävelyllä, eikä tarvinnu pyörtyä kertaakaan tai kärsiä heikotuksesta tai käsittämättömän suuresta sykkeen noususta. Sai vaan kävellä niinkun normaalit ihmiset. Jalkaa toisen eteen ja menoks.

Tyksissä otettiin kanssa luuydinnäyte. Varmaan siks et noi haluu kirjata kaiken ylös musta ja ton lääkkeen toimivuudesta kun se on ihan brand new. Tällä kertaa meni ilman esilääkitystä. Aika turhaa se kyllä onkin. Varsinkin, kun mulla oli pöhnäsempi olo sen jälkeen ilman lääkitystä kun sen kanssa. Mistä lie johtu sekin olotila. Päässä vippas oikeen huolella. Lääkäri kysykin et oonko saanu rauhottavia. Sepä se, ku en ollu. Näyte isessään ei ollu edustava, mut eipä siellä luuytimessä paljon mitään soluja ollukaan. Toivottavasti jotain saatiin irti.

Maanantaina pitäis sitten alkaa se kuukauden kestävä jatkuva tiputus, kääks. En kyllä enää usko mihinkään ennen kun se möhnä valuu tonne mun laskimoon. Niin monta kertaa muuttunu suunnitelmat tässä.

Edit: Tän piti muuten tulla eilen, julkasinkin sen, mut blogger ei ollut yhteistyötuulella.