Kuin monta kertaa oon sanonu et mikään ei oo koskaan varmaa? Ehkä sata. Taas todistetaan yhtä kertaa.
Sain ylilääkäriltä kuulla et tätä hoitoa ei jatketa. En siis saa sitä neljän päivän tiputusta ollenkaan. Syynä oli se, että lääkärit ei usko sen parantavan mua. Tai siis saavan tautia pois luuytimestä ennen siirtoa. Induktiohoidon jälkeen otetun luuydinnäytteen mukaan tautisoluja oli liikaa. Se kaks prosenttia on vähän, mutta liikaa. Se ei oo tarpeeks hyvä remissio tän hoitokaavion mukaselle hoidolle. Pitäis olla nolla.
Uus suunnitelma on, että ens viikolla alotettais joku aivan uus hoito. Sitä on annettu Tyksissä kerran aiemmin. Ylilääkärin mukaan se on äärettömän tehokas. Sen pitäis poistaa ne tautisolut, joita on jäljellä. Hoito kestää kuukauden ja se on jatkuva tiputus. 24/7. Eka viikko sairaalassa ja jos kaikki menee hyvin, niin kolme jälkimmäistä saan olla kotona sellasen kaulapussin kanssa. Mahdollisten haittavaikutusten lista on kuulemma pitkä, mut eihän niistä kaikki kaikille tuu. Kaulapussi kuulostaa hiukan epämiellyttävältä, mut eipä oo vaihtoehtoja. Ja oikeestaan otan ton vastaan hyvillä mielin. Jos se auttais parantamaan mut lopullisesti.
Hb oli muuten 81. Ei ihme, et syke nousee. The boss eli ylilääkäri oli kyllä sitä mieltä, etten mä tarvii verta. Ettei nuorille tytöille tarvii laittaa ennen ku hb on alle 50.
Eipä tässä, ens viikkoa ootellen. Tästä lähtien postailen kun on kerrottavaa tai sellanen fiilis. Ei siis saa huolestua, jos en joka päivä kirjoittele. Pakko varoittaa, kun lukijamäärien mukaan osa ainakin seuraa päivittäin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti