Jos

Aikamoinen härdellipäivä tänään sairaalassa. Mun hoitaja juoksi ja manas ja juoksi ja manas. Ja silti sillä meni ylitöiks. Enkä mäkään kovin ajoissa kotiin päässy.

Päivän kattaukseen kuulu lyhyt sytostaattitiputus ja sitte kaks kappaletta lihaspistoksia persuksiin. Ja nenän kaivelu sellasella minikokosella pulloharjalla. Ai piru et teki muuten kipeetä. Hoitsu vaan sano et sit meni oikein jos silmät vuotaa ja syvällä nenässä kutiaa ja kirvelee. Meni kyllä ihan oikeeseen osotteeseen.

Päivän paras oli et mun pikkusisko sai pronssia hiihtokisoissa. Oon superylpee siitä. Mun oma kiitäjä. Oon joskus aiemmin ollu paikanpäällä kattomassa. Tänään en päässy. Käskin vaan välittää halit ja tarjota kisamunkin mun puolesta. Mut seurasin online-tuloksia. Ihan ku joku suurempikin hiihtofanaatikko. Itse asiassa olin housut kintuissa makaamassa ja piikki pakarassa pystyssä just sillä hetkellä kun nuorempi Karhilahti starttas. Mietin vaan et ei morjes mikä ajotus taas.

Kävin omassa kodissa hakemassa suunnistuskamoja. Jospa huomenna vois mennä kävellen suunnistaan. Jospa, jospa.  Ei voi tietää. Säikytin myös mun naapurin hississä. Se alko vaan selittää säästä ja käänsi selän sit ku se tajus yhdistää mut entiseen Karoliinaan, joka hyppeli portaat ylös samassa ajassa kun hissi. Välillä nopeemmin.

Illan kruunas paella. Teki mieli jotain espanjalaista. Jotain mereneläviä. Rapuja ja mustekalaa. Muistin meinaan yhtäkkiä et meijän piti lähtee treenileirille Alicanteen tällä viikolla. Ja nyt en sinne pääse. Eikä pääse muutkaan mun perheestä. Tuotiin siis Alicante tänne. Ihan kelpo vaihtoehto.

Seuraavaks perjantaina sairaalaan. Jos ei tuu mitään ihmeellistä. Jos.