Olo oli aamulla kun maratonin juosseella. Jalat tuntu tosi heikoilta. Ja säären etuosat oli jumissa. Johtuu mitä todennäkösimmin eilisistä lääkkeistä. Mulla on ennenkin tullu hakattu olo niistä.
Halusin kaikesta huolimatta illalla suunnistaan, niin päätin et lepään koko muun päivän et jaksan sit illalla. Oli hyvä valinta. Menin ihan kävellen. Toppatakki päällä ja tumput kädessä. Ei ollu tarkotus juosta tai saada hikeä pintaan. Itse asiassa hiki ei oo supiksen takia ees sallittua.
Eihän noissa korttelisuunnostuksissa ihan siihen mun lemppariin metsäsuunnistusfiilikseen pääse, mut paremman puutteessa toimii suunnistusnälän taltuttamiseen. Saa siinäkin miettiä lyhyintä ja fiksuinta reitinvalintaa. Ja olla ulkona. Ja näin mä pari partiokaveriakin. Ja suunnistuskamun isän.
Kyl se suunnistus on vaan ihanaa. Suosittelen kokeilemaan!
Epäreilu on se. Se, ettet voi suunnistaa. Epäreilua on myös se, että sairaudesta ei ole vapaapäiviä. Se on sitä 24/7.
VastaaPoistaJoskus tietokoneille oli sellaisia pelejä kuin "Summer games". Siinä oli olumpialaisten lajeja, suunnilleen tyyliin kymmenottelu. Se oli juoksusimulaattori. Kaksi pelaajaa saattoi juosta kilpaa 100m tai 400 metrin aidat tai jotain sellaista.
Miksei meillä ole suunnistussimulaattoria? Virtuaalipeli, jossa juostaa suolla edestakaisin, välillä pusikossa ja taas eksytään. Juoksuaskeleet voisi ottaa vanhaan tapaan etu- ja keskisormella näppäimistöllä. Kyllä sekin hengästyttäisi.
Itse asiassa voin suunnistaa, oman jaksamisen mukaan. Mut en tietenkään samalla tavalla kun ennen.
PoistaJa suunnistussimulaattorikin on! Tosin en oo ite kokeillu. Luin myös sellasesta uudesta suunnistuspelistä ennen joulua, mutten sitäkään oo kokeillu. Jotenkin sitä kaipaa sitä metsän tuoksua ja oikeeta hikeä, niin ettei osaa noita kokeilla.
Miltä sinusta tuntuu kuunnella muiden valitusta elämän pikkuharmeista? Kun itsellä oli sairauksien takia vaikea aika, ärsyynnyin, kun muut valittivat pientä nuhaa jne.
VastaaPoistaVarmasti sinulla on vaikeita hetkiä ja vaikeita päiviä välillä, mutta täytyy sanoa, että ihailen sinun sisukkuuttasi ja elämänasennettasi. Olet huipputyyppi.
Mun mielestä on ihan virkistävää kuunnella muiden pieniä ja vähän isompiakin murheita. Jotenkin välillä velloo ite ajatuksen tasolla vähän liian syvällä omassa sairaudessa, niin muiden murheet palauttaa maan pinnalle ja muistuttaa et kaikilla on omat murheensa. Tietenki välillä ottaa päähän muiden valitukset, mut sellasta se on. Parasta on jos osaa auttaa toista jotenkin niissä tilanteissa :)
VastaaPoista