Oon vaan lukenu koko päivän. Tai no en ihan koko päivää, mut iltapäivästä alkaen. Ihan hyvä kirja toi nälkäpeli on, vaiks oonhan mä sen joskus aiemmin nähny leffassa. Ainakin saa ajatukset muualle kun lukee. Ei niilläkään siellä pelissä helppoo oo.
Vähän harmittaa, kun en käyny tänään ku kerran ulkona. Tuntuu laiskalta. Siltä ettei yritä tarpeeks. Et vaan makaan ja syön ja makaan ja syön, vaiks vois tehdä muutakin. Mut toisaalta, olihan siellä aika karmee myrsky.
Vähän oon ajatuksia saanu kasaan tän hoidon siirtymisen suhteen. Näitä tulee ja menee ja siihen pitää vaan tottua. Pelkään vaan et mitä pidempään oon kotona, niin sitä vaikeempaa on palata taas sairaalaan. Ja tuntuu et elämä valuu hukkaan odottaessa. Kun jotenkin oottaa sitä siirron jäkeistä aikaa ja miettii et sit se elämä taas alkaa. Sitä ennen oon niin sidottu sairaalaan eikä huvita suunnitella edes mitään ihmeellistä, kun ne pläänit voi mennä mönkään niin helposti. Et siihen asti tapan aikaa millon mitenkin. Tai en ees tapa aikaa, mä vaan oon. Tuijotan seinää ja pohdin. Tosi kehittävää sanoisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti