Samalla kaavalla eteenpäin. Neljään asti jonkun asteista koomailua, kävely, ruoka, vieraita ja nukkumaan. Alkaa vähän kypsyttää jo tää sairaalaelämä. Olisin ihan valmis kotiin, jos noi veriarvot vaan nousis.
Veriarvoista puheenollen, ei ollu valkosolut laskenu nollille. Nyt vaan toivon et tää nousu hieman nopeutuis. Muuten mulla menee ainakin 97 päivää täällä, jos neutrofiilit nousee 0.01 yksikköö per päivä.
Musta oli löytyny myös joku bakteeri, jonka nimeä en muista. Totta puhuen siinä vaiheessa kun lääkäri siitä ekan kerran kerto, niin en tajunnu yhtään mitään. Kuuntelin mut mieleen jäi vaan yksittäisiä sanoja. Muun muassa merkittävä, tablettihoito ja keuhkokuva. Olin ihan kuutamolla koko pöpöstä. Muutaman tunnin jälkeen oli pakko kysyy hoitajalta et kuunteliks se mitä ne lääkärit sano. No oli kuunnellu, muttei myöskään ihan ymmärtäny, joten sain sit kertauksen lääkäriltä. Ja nyt tiedän mikä se siis oli. Tosin nimeä en muista vieläkään. Mut ilmeisesti suusta menny joku bakteeri mun kehoon. Eikä se terveelle ihmiselle mitään tee, mut mulle vois aiheuttaa jotain flunssan oireita ja huomisella keuhkokuvalla tarkistetaan, et onko se tehny jotain näppylöitä keuhkoihin.
Revittiin kans porukoiden avustuksella jesarilla mun hiukset taas tänään. Alko meinana olla tyyny sen näkönen, että laitoin äitille viestiä et ottakaa teippiä messiin ku tuutte. Miten voikin irtohiukset olla niin ällöttäviä. Aika hyvin lähti kaikki karvat päästä. Voin kyllä lämpimästi suositella, jos haluu jo muutenkin irtoovan sängen tehokkaasti irti.
Nyt oonkin sit taas kalju sen aikaa, että uudet hiukset alkaa kasvaa. Siihen menee kyllä kauemmin kun noiden ihan perushoitojen jälkeen, jos oon oikein ymmärtäny. Eli ei muuta kun uusia lippiksiä ja huiveja hankkimaan. Pipo saattaa olla vähän turhan kuuma kesällä.
Seuraavaks vaan iltapala huiviin, muut iltatoimet ja kohti uutta päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti